Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Vaaleista kotimaassa ja maailmalla

 

Talvi tekee hiljalleen tuloaan ja maa on saanut jo pariin kertaan täällä Tuusulan pohjoisosassakin valkoisen peitteen. Kun aloitin tämän ”pakkolomamatkani” oli lumi juuri sulamassa maasta, nyt se on taas tulossa maahan valaisemaan valkoisena tätä pimeää vuodenaikaa ja maisemia.

Kuntavaalit on käyty ja ne menivät ainakin minun mielestäni lähes odotusten mukaisesti. Edellisessä blogissani 12.10.2012 käsittelin ennusteitani vaalien tulokseksi  eikä ennusteeni aivan hirveästi pieleen mennyt. Tosin Kokoomuksen kannatus yllätti, oletin sen olevan selkeästi toteutumaa pienempi, mutta uskoin Kokoomuksen olevan suurin puolue kuten se olikin. Myös SDP yllätti sikäli, että oletin sen ja Suomen Keskustan kannatuksen olevan melko samassa tasossa 17,5-18,5%:n tasolla. SDP kuitenkin sai suuremman kannatuksen kuin odotin, vaikka Jutta Urpilainen hävisi jälleen kerran vaaleissa (oliko se jo viides kerta peräkkäin) ja SDP sai historiansa heikoimman kuntavaalituloksen sitten Väinö Tannerin aikojen 1960-luvun alun, oli tuo tulos silti SDP:lle selkeä torjuntavoitto (vaikka en torjuntavoitto-sanasta pidäkkään näissä yhteyksissä.) Hopeasija SDP:lle oli silti odotettu. Suomen Keskustan kannatus oli niissä rajoissa, joissa odotinkin sen olevan, tosin yläpäästä, eli 18,6%. Se ei ollut torjuntavoitto vaan JuhaSipilän ja joukkojensa selkeä työvoitto. Hyvä niin. Puolue näyttää hyvää vauhtia eheytyvän. Perussuomalaisten kannatus taas oli lähes ennustamissani rajoissa, tuo 12,2% oli nykyolosuhteissa hyvä vaalitulos ja vaalien ainoa voittaja oli todellisuudessa Perussuomalaiset. Monet tuntuivat odottaneen huomattavasti suurempia tuloksia (tässä gallupit pettivät eniten luvaten Perussuomalaisille aivan erilaisia lukuja), kuin toteutui. RKP pysyi aiemmissa kannatusluvuissaan, mutta muut puolueet hävisivät, toiset enemmän, toiset vähemmän. Siis vaalien lopputulos lyhykäisyydessään oli: Perussuomalaiset voittivat, RKP pysyi ennallaan, muut hävisivät!

Minusta on hyvä, että Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus, SDP, Suomen Keskusta ja Perussuomalaiset (joka tosin kuntapuolueena on nyt vasta keskisuuri puolue.) Kuntavaalien  vaalitulos muuttaa monen kunnan päätöksentekoa ja erityisen mielenkiintoiseksi kuntien tilanteen tekee se, että Perussuomalaiset ovat nyt monissa Suomen kunnissa yksi keskeisistä päätöksentekijöistä, jonka näkemyksiä myös vanhojen puolueiden Kokoomuksen, SDP:n ja Suomen Keskustan täytyy monilla paikkakunnilla ottaa huomioon. Monella paikkakunnalla Perussuomalaisista tuli vaa`an kieli ja he ovat ”vedenjakajapaikalla”. Timo Soinia ei tosin käy kateeksi, jos eduskuntaryhmän kanssa on ollut monenlaista murhetta ja vetoa suuntaan jos toiseen, miten hän ja muu puoluejohto mahtaa kyetä ohjaamaan kuntatason päättäjiensä toimintaa? Timo Soini on kyvykäs ja älykäs johtaja, mutta välillä tuntuu siltä, että hänet on laitettu omiensa kaitsijana liian paljon vartijaksi. Ja ikävintä on se, että Soini joutuu aina selittelemään milloin eduskuntaryhmänsä jäsenten, milloin piiriensä ja milloin kuntapäättäjiensä tekemisiä. Muissa puolueissa vastaavissa asioissa ja pienistä ”rasahduksista” media ei tartu kiinni puheenjohtajaan vaan enintään”kurmotetaan” asianosaista. Perussuomalaisten osalta Soinia haetaan aina vastaamaan, onpa kyse mistä tahansa ja kuinka pienestä asiasta tahansa. Vaikea sanoa, milloin Soini saa hengähdysrauhan ja ehtii lepäämään. Mies on uupumukseen asti vetänyt ryhdikkäällä tavalla puolueensa vaalivankkureita nyt kolmet vaalit ”yhtä soittoa”.  Eikä huonoin tuloksin.

Suomen Keskustan tiimille, erityisesti Juha Sipilälle, on annettava erityistunnustus. Sipilä onnistui lyhyessä ajassa kesäkuusta kokoamaan joukot ja saamaan Keskusta yhtenäisenä vaaleihin. Kotiintulo onnistui ja kotiintulijoita oli mukava määrä. Sipilälle tuoreena puheenjohtajana toivoo samanlaista menestystä kuin Kataiselle ja Urpilaiselle. Juuri kukaan (ainakaan mediassa) ei uskonut heihin, kun heidät aikanaan tehtäviinsä puolueidensa johdossa valittiin. Nyt aikaansaadut tulokset tuovat uskottavuuden. Juha Sipilä entisenä yritysjohtajana voi tuoda valtakunnan politiikkaan uusia tuulia ja uusia näkymiä, onhan hänellä oikeasti kokemusta ja näyttöä työelämästä ja yrittämisestä, ei yksin opiskelusta ja sitä seuranneesta poliittisesta urasta.

Kuntavaalien jälkeen koettaa  arki. Uudet valtuustot joutuvat monien tosiasioiden eteen heti työnsä aloittaessaan ensi vuoden alussa. Köyhtyvä kuntatalous ja kuntien taloudelliset sekä kuntapalveluiden rakenteelliset ongelmat odottavat ratkaisua. Sitä ennen maan hallituksen pitäisi ratkaista sekä sote-uudistus, että kuntauudistus, joihin kumpaankin vastaukset kuntavaalien alla jäivät saamatta. Ei ole Kataisella ja Urpiaisella helppo tehtävä, varsinkaan, kun kuntapuolella oppositio piti näin hyvin asemansa ja Perussuomalaisten vaalituloksen kautta oppositio tosiasiassa vain vahvistui. Jos Suomen Keskusta ja Perussuomalaiset, samasta aatepohjasta kumpuavat puolueet, löytäisivät yhteistyön kuntatasolla, olisi siinä nykyiselle hallituspohjalle vahva vastavoima. Kuntauudistuksen toteuttaminen on asia, jota meistä jokainen mielenkiinnolla odottaa. Ja kun tiedämme, että koko sote:n sektori on monissa kunnissa 60-70% koko kuntabudjetista, ei ole yhdentekevää, miten tuo tai nuo uudistukset toteutetaan! Näiden ratkaisuesityksiä hallituksen taholta siis mielenkiinnolla jäämme odottelemaan.

Surullista on, että kaikki talousviisaat ja muutkin tahot ennustavat elinkeinoelämän ja ylipäätään talouden kasvun näkymien olevan tulevallekin vuodelle negatiivisia. Myöskään EU:n tasolla ei tunne olevan uskoa talouden nopeista positiivisista käänteistä. Saksan liittokansleri Angela Merkell ennusti hiljattain, että tästä taantumasta tai lamasta, miten vain, nousu kestää ehken jopa viisi (5) vuotta. Eivätkä professori Sixten Korkmanin ja monen muun kotimaisen tai eurooppalaisen talousviisaan ennusteet ole olleet sen enempää Suomen, kuin Euroopankaan osalta positiivisempia.

Maailmalla saimme nähdä USA:n presidentinvaalit. Nykyinen presidentti Barack Obama voitti ja melko ylivoimaisesti. Itse ajattelin, että amerikkalaisilla on kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista istuva presidentti kuitenkin parempi. Joskus liberaali on parempi vaihtoehto kuin konservatiivi. Kuvernööri Mitt Romneyn tausta (ei kristilliseen mormoonikirkkoon, eli MAP-kirkkoon kuuluvana) oli varmaan yksi tekijä, joka verotti hänen kannatustaan tuossa varsin kristillisarvopohjaisessa maassa. USA:ssa nähtiin myös, että gallupit eivät toteutuneet, vaan Obaman valinta oli merkittävästi selkeämpi, kuin gallupit odottivat ja ennustivat sen olevan. Viime hetkiin asti arveltiin, että vaalitulos on tiukka, samanlainen, kuin vuonna 2000, kun Georg W Bush valittiin. Mutta eipä ollut. USA on maailmantalouden veruri. Suomen kunta-  ja sote-uudistus sekä muutkin Euroopan tason murheet ovat pieniä USA:n asioihin verrattuna. Siellä presidentillä on liittovaltion päämiehenä suuri vastuu kaikesta, myös talouspolitiikasta, toisin kuin meillä täällä koti-Suomessa! Siksi meidän suomalaisten ja eurooppalaisten täytyy toivoa, että presidentti Barack Obama saa USA:n talouden nousuun ja muutoinkin maansa menestymään. Sen hyödyt näkyvät pian myös täällä Euroopassa ja Suomessakin!

Elämme mielenkiintoisia aikoja niin Suomessa, kuin maailmalla. Toivotaan, että keväällä tai kesällä 2013 olisimme jo sekä täällä kotimaassa, että euroopassa ja laajemminkin maailmalla, pienessä positiivisessa kevätaurinkoisessa nousuvireessä talouden osalta. Sitä odotellessa on välillä jouluaika ja talvikausi. Toivottavasti Suomen matkailusektori saa ja osaa ottaa niistä hyödyn irti!

Joulunajan odotusterveisin Tuusulan Jokelan ”valtionhotellista"

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat