Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Kevääntuloa odotellen ajatuksia ja kuulumisia

Keväiset pakkaspäivät aurinkoineen ilahduttavat meitä kaikkia.

Katolilainen kirkko sai uuden Paavin, kun argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio tuli valituksi. Habemus Papam. Uusi Paavi otti nimekseen Fransiskus I. Maailman 1,2 miljardia katolilaista saivat maanläheisen ja vaatimattoman miehen johtajakseen. Maailma kaipaa ja tarvitsee esikuvia. Paavi on, ei yksin omilleen, myös monille muille, esikuva. Hän on (uusi Paavi) taustaltaan Jesuiitta. Yhdysvaltain presidentin kuvailemalla tavalla ”uusi Paavi on heikkojen ja köyhien puolustaja.” Hänen esikuvansa Franciscus Assisialainen tunnettiin lähimmäisenrakkaudestaan sekä työstään köyhien ja vähäosaisten puolustajana. Monet pitävät Franciscus Assisilaista suoranaisena pyhimyksenä. Uudella Paavilla on siis ylevä esikuva. Toivotaan, että hän menestyy ja on aktiivinen myös kristillisten kirkkojen välisen yhteistyön ja yhteyden rakentajana. Kun miettii katolista kirkkoa ja sen valtavaa jäsenmäärää, tuntuu meidän  kotoinen luterilaisuutemme varsin pieneltä kirkolta, suorastaan herätysliikkeeltä. Maailmassa lienee vain 75-80 miljoonaa luterilaista. Suomessa katolilaiset ovat pieni vähemmistö, maailmalla suuri kristillinen enemmistö. Suomessa myös esimerkiksi helluntailaisuus, helluntaikirkko, on pieni. Jäsenmäärä koko herätysliikkeessä lienee 50.000-60.000 henkilöä. Maailmalla helluntailiike on kooltaan yli 300 miljoonan henkilön kirkkokunta, monin kertaisesti suurempi, kuin evankelisluterilainen kirkkomme. Myös nk. Karismaattinen liike, jolla on kannattajansa kaikissa kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa, on merkittävä jos sitä arvioidaan maailmanlaajuisesti. Karismaattiseksi luettavien kirkkojen ja herätysliikkeiden kannattajia on laskentatavasta riippuen 300-500 miljoonan välillä. Suomessa usein katsomme erilaisia kirkkoja ja herätysliikkeitä ajatuksella, että oma luterilaisuutemme olisi merkittävä tekijä kirkkojen ja seurakuntien  joukossa. Mutta tosiasia on toisenlainen, kuten edellä saatamme havaita.

Viimeviikkoina on mediassa käsitelty myös karismaattiseen herätyskristillisyyteen kuuluvaa maallikkosaarnaajaa, ekonomi Pirkko Jalovaaraa. Tunnen hänet ja toimintansa vuosien takaa ja vuosien ajalta. Katsoin YLE:n MOT:n ohjelman, jossa käsiteltiin Pirkko Jalovaaraa ja hänen toimintaansa sekä Kallion kirkossa pidettyä rukousiltaa. On myönnettävä se tosiasia, että Jalovaaran julistus ja opetus olivat muuttuneet sitten menneiden vuosien. Oli vaikea tunnistaa, että julistajana ja opettajana oli sama Pirkko Jalovaara, jonka tilaisuuksissa olen itse vuosien tai vuosikymmenten aikana käynyt. Opetus ja julistus olivat painottuneet erikoisiin aihealueisiin, joita demonit sekä lääkkeiden ja lääkäreidenkin arvostelu mielestäni ovat. Olin aikanaan vuosina 2001-2002 hoitamassa pitkään työparina Suomea kiertäneiden ja hengellistä palvelustehtävää yhdessä suorittaneiden pastori Seppo Juntusen ja ekonomi Pirkko Jalovaaran työn jakamisen kahteen eri yhdistykseen, kun heidän työnsä päätettiin eriyttää. Olimme ystäväni, pastori, DI Erkki O Aurasen kanssa hoitamassa tätä tehtävää pastori Seppo Juntusen pyynnöstä. Tulen tulevassa kirjassani kertomaan näistä tapahtumista ja vaiheista tarkemmin. Vaikka arvostan Pirkon palvelustehtävää ja työtä, en silti ole ollut suuresti yllättänyt MOT:n uutisoimista asioista ja ohjelmasta syntyneestä kohusta. Toisaalta jos/kun Pirkko Jalovaara lienee valmis korjaamaan julistuksensa ja opetuksensa linjoja niiltä osin, kuin arvostelua on esitetty, ei hänen koko toimintaansa ja palvelustehtäväänsä pitäisi kyseenalaistaa. Tunnen paljon ihmisiä, lähipiiristänikin, jotka ovat saaneet avun elämänsä eri alueilla Pirkon rukousilloissa hänen rukoustensa kautta. On muistettava, ettei Jalovaara ole parantaja. Hän on ainoastaan rukoilija, joka tekee omaa palvelustyötään. Jumala yksin vastaa siitä, parantuuko joku ihminen sairaudestaan rukouksen kautta tai saako rukoiltava avun johonkin muuhun asiaansa rukouksen kautta. Pirkko Jalovaara on vain yksi Jumalan palvelijoista, joita Jumala on käyttänyt monella tapaa vuosikymmenten aikana. Mutta hänkin on ihminen, joka tekee virheitä, valitsee väärin tai opettaa sekä julistaa jossakin kohtaa virheellisesti. Hänellekkin täytyy antaa mahdollisuus korjata ja muuttaa linjaansa, tarkastaa julistustaan ja opetustaan. Jeesuksen sanoin: ”kuka teistä synnitön on, heittäköön hän ensimmäisellä kivellä.” Kansankirkkomme tarvitsee herätysliikkeitään. Se tarvitsee myös karismaattisuutta ja siihen liittyvää julistusta ja opetusta. Olen iloinen, että pastori Seppo Juntunen on jaksanut jatkaa vuosikymmenten ajan palvelustehtäväänsä pitäen kirkoissa eri puolilla Suomea kuukausittain 10-15 tilaisuutta. Seppo Juntusen nöyrä, herännäistyylinen julistus miellyttää ainakin minua. Kun Hannu Karpo 1989-90 nosti Juntusen julkisuuteen, lausui hän ohjelmassaan kuvaavan maininnan Juntusen persoonasta: ”hän (Juntunen) on ikään kuin sivustakatsojana omassa tilaisuudessaan.” Juntunen on persoona, joka ei tee itsestään ”numeroa” vaan toimii rukoilijana ja julistajana antaen Jumalan tehdä oman työnsä. Samanlaisena julistajana olen alun perin oppinut tuntemaan Juntusen entisen työparin Pirkko Jalovaarankin. Sellainen hän oli ainakin siihen asti, kunnes työyhteys Seppo Juntusen kanssa päättyi 2002. Uskon, että kansankirkossamme on tilaa niin Juntuselle, kuin Jalovaaralle ja monille muillekin julistustyötä ja rukouspalvelutyötä tekevälle henkilölle. Toisin kuin Vantaan tuore kirkkovaltuutettu ja vähimmistöjen suuri puolestapuhuja toimittaja Johanna Korhonen MOT:ssa kritisoi, ajattelen herätysliikkeistä ja niiden toiminnasta juuri päinvastoin. Ne tuovat kirkkomme piiriin oman hyvän vivahteensa kukin ja Korhosen pitäisi oman arvomaailmansa edustajana ja asiansa ajajana hyvin ymmärtää, että kaikille näkemyksille ja arvomaailmoille pitää löytyä sijansa. Niin liberaaleille arvoille, joita Korhonen ja Vantaalla hänen edustamansa liittoutuma edustaa, kuin konservatiivisimmille arvoille, joita useimmat kirkon herätysliikkeet edustavat. On surullista, jos homojen sekä lesbojen ja muun seksuaalivähemmistön etuja ajavat liberaalit tahot saavat yksin äänensä kuuluviin ja konservatiivitahot, jotka viittaavat osaltaan useimmiten raamatun opetukseen, lynkataan suoraan näkemyksiltään ja syyllistetään edustamansa arvomaailman osalta ”menneen ajan edustajiksi.” Kaikille on varmasti paikkansa ja sijansa. Siksi herätysliikkeet kirkon sisällä tulevat tarpeeseen ja niiden olemassaololle on teologisetkin perusteensa. Tarvitsemme keskustelua, mutta tarvitsemme myös puolin ja toisin suvaitsevuutta niin keskusteluun, kuin toimintaan kirkossa ja sen sisällä olevissa herätysliikkeissä. Tärkeintä on kuitenkin Jeesuksen sanojen mukaan: ”että teillä on keskenänne yhteys ja rakkaus.” Armo, anteeksiantamus ja rakkaus, niitä tarvitsemme jokainen elämässämme. Maailmassa ei ole ainuttakaan synnitöntä vaan kaikki olemme epäonnistuneita ihmisiä, jotka teemme virheitä ja kompastelemme. Jumalan armo riittää silti meille kaikille- onneksi!

POLITIIKASTA: 

Jyrki Kataisen johtama hallitus alkaa olla puolivälissään, eli takana on kaksi vuotta ja edessä seuraavat kaksi vuotta. Hallituspohja on laajuudestaan johtuen vaikeahko johtaa ja yhteisen hallitusohjelman noudattaminenkin vaikuttaa haasteelliselta. Onhan se ymmärrettävää, jos hallituksessa ovat entiset kommunistit (vasemmistoliitto) ja oikea laita (kokoomus) sekä vailla aatetta olevat tahot (vihreät) ja sosiaalidemokraatit sekä kielipuolue RKP ja arvomaailmaansa edustavat Kristillisdemokraatit. Kuusi aika erilaista arvomaailmaa ja aika äärilaidasta toiseen. Helpomminkin johdettavia hallituskoalitioita on Suomessa ollut. Siihen nähden Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat onnistuneet nykyhallituksen johdossa kiitettävästi, että lähtökohdat ja olosuhteet, joissa valtiolaivan operatiivinen johto heille tuli, olivat erityisen vaikeat.

Euroopan ongelmat ovat olleet ertyisen vaikeat eivätkä ongelma-ajat vieläkään ole ohitse.Kuluvana vuonna 2013 on monia haasteita niin Euroopan talouden osalta, kuin yksittäisten valtioiden tasollakin. Europarlamentti  hylkäsi juuri budjettisovun ja nähtäväksi jää, tehdäänkö budjetti vuosi kerralla jatkossa vai löytyykö pidemmälle menevää konsensusta parlamentin ja eurooppaneuvoston sekä komission kesken. Vaikka eurooppa ja EU on ollut kriisissä, kuulun edelleen EU:n ja myös rahaliiton kannattajiin. Hyödyt, joita EU ja rahaliitto ovat tuoneet, ovat olleet Suomen elinkeinoelämän ja myös yksittäisen kansalaisen osalta selkeästi suuremmat, kuin ongelmat ja negatiiviset asiat. Mutta aika näyttää EU:n ja rahaliiton tulevaisuuden, helppoja päätöksiä ei ole tiedossa.

Kotimaassa ongelmat tulevat kärjistymään. Työllisyystilanne on vaikea ja yhä enemmän saamme lukea ja kuulla yritysten YT-neuvotteluista sekä niitä seuraavista irtisanomisista ja lomautuksista. Murheellisinta on se, että teollinen toiminta on hiljalleen siirtynyt ja jatkuvasti siirtyy, pois Suomesta, rajojemme ulkopuolelle. Ensiksi lähti metsäteollisuus, sitten metalliteollisuus, elektroniikkateollisuus ja nyt uhkaa kadota meriteollisuuden klusteri. Suomen yritysverotus ja työvoimakustannukset ovat sellaiset, että ellei niissä aikaansaada rakenteellisia muutoksia, yritysten ja tuotannollisen toiminnan muutto ja siirrot sen kuin vain jatkuvat edelleen. Olemme pian Viron tapaan palveluyhteiskunta, joka myy toisilleen palveluita. Erona vain se, että Viro on käytännössä nettovelaton valtio, Suomi taas ei ole! Hallituksella riittää siis haasteita niin teollisuuden Suomessa säilyttämisen osalta, kuin työllisyyspolitiikassakin!

Viimeviikkoina on kerrottu, että hallituksen nk. puoliväliriihen osalta on käyty tiukkojakin keskusteluita hallituskoalition kesken. Media on kertonut pääministeri Kataisen uhanneen hallituskumppaneitaan uusilla vaaleillakin. Ajatus ei ole huono. Nykyisen hallitusmuodon mukaanhan tasavallan presidentti voi hajottaa eduskunnan pääministerin aloitteesta ja kuultuaan eduskuntaryhmien edustajia. Eli jos pääministeri Katainen tekee ”perustellusta aloitteestaan” esityksen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle ennenaikaisten eduskuntavaalien määräämisestä, voi tasavallan presidentti hallitusmuodon 3 luvun 26§:n mukaan määrätä ennenaikaiset vaalit ja hajottaa eduskunnan. Nykytilanteessa uudet vaalit voisivat olla paikallaan, kun katsoo maailman ja Euroopan kokonaistilannetta Suomen tilanteesta puhumattakaan. Lisäksi eduskuntavaalien 2011 tulokseen verrattuna jo yksin esillä olleet eri gallupitkin kertovat, että muutokset puolueiden kannatuksissa ovat tuosta ajankohdasta muuttuneet merkittävästi. Tarvittaisiin yhteneväisempi ja arvomaailmaltaan enemmän ”yhteen puhaltava” hallitus. Laajapohjainen enemmistöhallitus, joka maassamme nyt on, on kuitenkin osoittautunut toiminnaltaan ja päätöksentekokyvyltään heikoksi ja toimimattomaksikin. Sekä sote-uudistus, että kuntauudistus ja monet muut tärkeät asiat on ”sössitty” kunnolla eikä hallituksen linjasta ja tavoitteista saa aika-ajoin selvää. Lisäksi yksittäisten ministereiden (mm. liikenneministeri Kyllönen ja ministeri Guzenina-Richardsson) kummallinen sooloilu ja erilaiset lausunnot ovat herättäneet ansaitusti ihmetystä. Työmarkkinaratkaisun aikaansaaminen tulee myös olemaan oma mielenkiintoinen kokonaisuutensa ja ilman hallituksen vahvaa mukanaoloa tavalla tai toisella se tuskin onnistuukaan. Hallituksen onni on ainoastaan se, että työministerinä on Lauri Ihalainen ja EK:n johtoon siirtyi Kataisen ”luottomies” Jyri Häkämies. Yhteydet molempiin tahoihin, niin työnantajapuoleen, kuin työntekijäpuoleen ovat hallituksessa olemassa korkealla tasolla.

Kevättalvi ja tuleva kevät ovat siis mielenkiintoisia aikoja sekä kotimaan politiikassa, että Euroopassa ja miksei koko maailman talouspolitiikassakin.

Oma aikani on mennyt kuntoilussa, kirjoitustyössä, lukemisessa sekä hovioikeuden käsittelyissä. Ja odottelussa. Odotus jatkuu ja kevään eteneminen sen ohessa. Aurinkoista kevään odotusta sinulle ja läheisillesi!

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat