Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Hautalan Heidi, ero voisi olla uuden alku.

Kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala, jonka vastuualueeseen kuuluu lisäksi mm. valtion omistajanohjaus, on kunnostautunut pimeän työn teettäjänä. Oman asunnon oviremontti ja siivoustyön teettäminen sekä miesystävän kartanorakennuksen remontti epäselvyydet ovat asettaneet ministeri Hautalan erikoiseen valoon.

Tosiasia varmasti on, että suuri joukko suomalaisia on syyllistynyt samanlaisiin tekoihin maksamalla kaverille, ystävälle, tuttavalle, sukulaiselle tai ventovieraallekin jostakin työsuorituksesta palkan tai palkkion käteen. Kun puhutaan maan tavasta, lienee tosiasia, että Hautalan toimintatapa on ollut maan tapa vuosikymmenten ajan. Ellei kyse olisi erityisesti ministeristä, joka on lisäksi ollut harmaan talouden torjunnan työryhmän jäsen valtioneuvostossa, melua tuskin olisi noussut. Asia ei olisi ollut uutinen tai uutisen arvoinen asia.

Hautalan miesystävän kanssa riitautunut rakennusalan ammattilainen päätti ilmeisesti käyttää Hautalaa koston välineenä. Tämäkään ei liene elämässä mitenkään yllättävää. Toisaalta jokin media tiesi kertoa, ettei tällä rakennusalan ammattilaisella, joka Hautalalle ja hänen miesystävälleen työskenteli, olleet omatkaan veroasiat kunnossa, kun verotettavaa tuloa ei ollut tai ainakaan siitä ei oltu ilmoitettu. Mutta ketäpä tuo ministerin ilmiantaja sitten kiinnostaisi, mediaa kiinnostaa vain ”iso kala” eli ministeri. Ja syystäkin. Valtioneuvoston jäsenten elämä on oltava läpivalaistava. Ministerien elämässä ei pitäisi olla pieniä eikä isoja rikkeitä, tietoisia lainvastaisuuksia. Ylinopeussakot vielä ymmärretään, mutta muutoin on pääosin ministeriksi valittavalta edellytetty nuhteettomuutta. Tosin pitkän ajan takaa tulevat rikkeet, rikoksetkin, on katsottu ministerinimityksissä ”läpi sormien” kuten on tapahtunut vaikkapa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren tai edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministerinä toimineen Sirkka-Liisa Anttilan kohdalla. Heidi Hautala on ollut lehtitietojen  mukaan euroopan parlamentin jäsen, kun kyseiset median kertomat harmaan talouden mukaiset maksut remonttimiehelle ja siivoojalle on suoritettu. Tapahtumista ei kuitenkaan ole pitkäkään aika. Kyse ei ole nuoruuden hairahduksesta tai vuosikymmenen tai vuosikymmenten takaisista asioista. Hautalan olisi pitänyt tuoda asiat esiin ennen ministeriksi tuloaan vaikkapa bloginsa kautta. Mutta ei tuonut.

Elleivät vihreät, Heidi Hautala ja Tuija Brax yleensä kärjessä, itse olisi olleet niin aktiivisesti ja usein sormi pystyssä arvostelemassa ja tuomitsemassa muita, olisiko median kritiikki ja tuomio sekä kansan syvien rivien raskas kritiikki niin suurta, kuin se nyt viimeviikot on ollut?! Tuskin. Nyt tuli vain monille sellainen tunne, että  ”mitä kylvät, sitä niität” tai ”mitä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Monet ovat olleet vahingoniloisia, että aina kärjekkäästi muita arvosteleville ja kritisoiville sekä korkeasta moraalista muille ”saarnaavia” vihreitä rangaistaan nyt julkisesti erään tunnetuimman politikkonsa ja ministerinsä töppäilystä ja virheellisestä toiminnasta harmaan talouden sektorilla. Omassa elämässäni olen vuosikymmenten aikana saanut kokea sen, että aina kun olen arvostellut ja kritisoinnut muita tai olen esiintynyt muita ”parempana” olen saanut hetken kuluttua kokea jonkinlaisen kriisin, mahalaskun ja tappion, jossa olen palannut maanpinnalle, maantasolle, välillä suorastaan ”katuunlyötynäkin.” Se on ollut minulle hyväksi. Elämän realiteetit palauttavat meidät arkeen. Elämä kyllä kuittaa ja näyttää meille, jos olemme muita kaltoin kohdelleet tai väärällä tavalla, väärällä asenteella arvostelleet, kritisoineet, moralisoineet ja omaa paremmuuttamme korostaneet. Että tervetuloa vain kerhoon Heidi Hautala ja vihreät. Tässä kerhossa on hyvä olla, jos ja kun muistaa, että täytyy olla valmis nöyrtymään ja tunnustamaan tosiasiat, katsomaan peiliin ja huomata, että on ollut itse väärässä, tehnyt vääriä valintoja, ratkaisuita ja päätöksiä sekä käyttäytynyt tyhmästi. Vaaditaan siis vain annos rehellisyyttä katsoa omaan elämäänsä, omaan sisimpäänsä. Sen ei pitäisi olla vaikeata kenellekään, joten Heidi Hautalallekin vain terveisiä, että edellä olevilla elämänohjeilla olen selvinnyt monista elämäni kriiseistä ja toivon, että selviydyn nykyisestäkin elämääni koetelleesta ja koettelevasta kriisistä. Muiden syyttely ja syyllisten etsiminen kannattaa lopettaa ja keskittyä vain omaan itseen ja omiin valintoihinsa ja tekoihinsa. No, nyt syyllistyn opettamaan asiassa, jossa olen itsekin vasta ”alakoulun ekaluokkalainen”, mutta en malttanut silti olla kirjoittamatta.

Mieleeni on jäänyt Heidi Hautalan neuvot ja sormien kohottelu sekä kriittinen arvostelu Leena Luhtasen ministeritaipaleella sekä Finnairin ja Ilmarisen asioissa menneen vuoden 2012 aikana. Esimerkkejä vihreiden Heidi Hautalan, Tuija Braxin ja muiden heidän hengenheimolaistensa sormien heristelystä, arvostelusta ja moraalinsa ylemmyydestä, suoranaisesta moraalinvartijan roolista, on kymmeniä. En väitä, että Brax olisi toiminut lainvastaisesti, kuten Heidi Hautala, hänhän toimi sentään maamme oikeusministerinä edellisellä hallituskaudella. Mutta julkisuudessa hänkin on toiminut Hautalan tapaisena koko maan ”moraalinvartijana” ja sormenheristelijänä muiden suuntaan jo useamman vaalikauden ajan.

On pakko myöntää, etten tunne mitään sympatiaa vihreätä puoluetta kohtaan. Ainut edes hieman sympaattinen henkilö siellä on Osmo Soininvaara, joka ei olekkaan tällainen Hautalan ja Braxin tapainen ”moraalinvartija” ja sormenheristelijä. Aina kun Soininvaara esiintyy, tulee kuuntelemisen arvoista ja älykästä asiaa. Hautalan ja Braxin osalta en rohkene todeta samaa. Vihreitä pidän DDR:n luomana Länsi-saksan aikaisen veljespuolueensa pohjoisena ”jäänteenä” ja tuontitavarana. Missä muissa maissa vihreillä on juuri minkäänlaista asemaa valtakunnantason politiikassa, kuin Saksassa DDR:n jäljiltä (kuten Aarno ”loka” Laitinen on usein Iltalehden kolumneissaan kirjoittanut ja kertonut) ja Suomessa?? Ylemmyyden tunne on ominaispiirre monien vihreiden poliitikkojen osalta. Näin ainakin minä olen kokenut ja monet kymmenet tuntemani liike-elämän ihmiset sekä monet kymmenet muut politiikkaa aktiivisesti seuraavat lähiystäväni. Vihreitä arvoja, joita myös Keskusta, Kokoomus ja SDP ylläpitävät, niitä arvostan monellakin tapaa. Mielestäni aika on ajanut ohi vihreän puolueen, kaikilla suurilla puolueilla on oma ”vihreä osastonsa” ja ohjelmansa näissä nk. vihreissä arvoissa. Nähtäväksi jää, miten Ville Niinistö ja kumppanit osaavat hoitaa Hautalan casen ja ylipäätään pitämään puolueensa kannatuksen edes lähellä nykytasoa. Niinistöhän  on tukenut ja puolustanut Heidi Hautalaa, toivottavasti hän seisoo valitsemallaan linjalla loppuun  asti. Ryhdikäs puheenjohtaja tosin olisi vaihtanut ministeriä ja todennut moraalin omissa joukoissaan pettäneen sekä pyytänyt anteeksi myös puolueensa puolesta. Ville Niinistön mukaan Heidi Hautalan ero harmaan talouden torjuntaryhmästä riittää, ministeriys ei ole vaarassa, eroa ei tarvita.

Suomen valtion omistajanohjaus, siis veronmaksajien verovarojen käyttö suomalaisessa valtionyhtiössä ja monissa muissa vähemmistöosakkuusyhtiöissä sekä pörssiyhtiöissä on ministeri Heidi Hautalan käsissä. En ole niinkään huolissani kehitysyhteistyövarojen käytöstä ja ohjauksesta, kuin muista ministeri Hautalan vastuualueista, erityisesti omistajanohjauksesta. Voiko omistajanohjaus tosiaan olla sellaisen henkilön käsissä, joka on aina moralisoinut muita ja ohjannut sekä opettanut ihmisiä toimimaan ”oikein” ja joka sitten itse on toiminut kaiken oman opetuksensa vastaisesti??!! Poliittinen vastuu pitäisi kantaa suoraselkäisesti. Kun uskottavuus yleisön silmissä on menetetty, vaikka kysymys olisikin  yhteensä vain 1.000 euron asioista (huomioimatta Hautalan miesystävän kartanoremonttia, josta mediat ovat uutisoinneet ja Hautalan mahdollista roolia siinä), on kyse isosta periaatteesta ja poliittisen vastuun ottamisesta sekä esimerkin näyttämisestä. Valtion omistajanohjaus kaipaisi tässä tilanteessa uuden ohjaajan, joten ministeri Heidi Hautala, kannattaisiko harkita kuitenkin poliittisen ja moraalisen vastuun kantoa, jota olette aina muilta edellyttänyt ja jota olette aina muille opettanut? Eli yksinkertaisesti, kannattaisiko nyt vihdoin tehdä johtopäätöksiä ministeri Hautala ja – erota??!!

Elämässä uusi alku on aina mahdollinen. Myös poliittisesti. Sen ovat osoittaneet monet tapaukset, joissa vastuu on kannettu. Kauko Juhantalo, joka edelleen on kotikuntansa ääniharava ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, ehken kansanedustajakin, jos olisi asettunut 2011 ehdolle. Anneli Jäätteenmäki, joka on Euroopan parlamentin jäsen ja merkittävä valtakunnallinen ääniharava. Suvi Linden, joka on yksi Oulun kokoomuksen kuntapolitiikan ääniharava ja joka palasi ministeriksikin eronsa jälkeen. Arja Alho, joka myös on ollut mukana politiikassa ministerieronsa jälkeen. Ja esimerkkejä on vuosikymmenten ajalta toki muitakin.  Suomen kansa rakastaa marttyyreitä sekä armahtaa katuvia sekä virheensä tunnustaneita, joten poliittinen tulevaisuus voisi olla eron kautta parempi, kuin pakkojatkaminen.  Ymmärrän, että valta sokaisee, valtaan rakastuu ja ministericlamour on politiikon uran kruunuja. Mutta siltikin. Kannattaisi harkita. Elämä jatkuu eron jälkeenkin.

Vihreiden moraalinvartijoiden sormenheilutukselle Heidi Hautalan tapaus oli silti hyväksi. Ehkä puoluetoimistoon ja muihin yhteistiloihin voidaan vihreiden puolueorganisaatiossa nyt päättää ostaa peili tai peilejä. Niihin katsominen tekee meille kaikille hyvää aika ajoin ja sormien heristäminen omalle kuvalle voi olla paikallaan itse kullekin. Ainakin minulle on ollut.

Vihreää aikaa odotellen ja kevätauringosta nykyoloissakin nauttien.

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat