Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Jo 5 vuotta vaalirahakohun alkamisesta - Suomen Keskusta uuteen nousuun

Mainitsen heti, että tämä on ylipitkä, pisin kirjoittamani US:n blogi.

On onniteltava Suomen Keskustaa ja sen puheenjohtajaa Juha Sipilää. YLE:N uusimmassa gallupissa 29.04.2013 Suomen Keskusta oli siirtynyt ykköspaikalle 19,4 %:n kannatuksella, Kokoomus oli pudonnut kakkoseksi 19,2 %:n kannatuksella, Perussuomalaiset kolmantena 18,6 %:n kannatuksella ja SDP oli romahtanut 16,2 %:n kannatustasoon, historiallisen alhaiselle tasolle. Juha Sipilän ote Keskustan johdossa on ollut lähtötilanne huomioiden johdonmukaista ja vakuuttavaa. Sipilä sai käytännössä johdettavakseen Mari Kiviniemen ja kumppaneiden jäljiltä eräänlaisen konkurssipesän, Suomen Keskustan kannatus oli alimmillaan sen yli 100 vuotisen historian aikana. Olen käsitellyt Keskustaa ja Mari Kiviniemeä täällä US:n  blogeissani monelta eri kantilta vuosien 2010-2012 aikana. Niihin ei ole muutettavaa.

Juha Sipilä sai ja pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä uuden alun. Kun Kiviniemi, Kaunisto, Saarikko, Laaninen ja Tiilikainen mainostivat uutta alkua ja puhdasta pöytää, ei siihen uskonut kukaan. Saarikkoa lukuun ottamatta tuo koko muu ryhmä oli tosiasiassa rämpinyt ja rypenyt vaalirahakohun suossa, mutta suurin osa heidän toimistaan ja tekemisistään oli jäänyt julkisuuden ulkopuolelle. Tulen elämänkertakirjassani avaamaan Mari Kiviniemen, Paula Lehtomäen, Timo Kauniston, Kimmo Tiilikaisen, Mika Lintilän ja Timo Laanisen sekä kymmenkunta muun Suomen Keskustan vaikuttajan roolia  ja toimia vaalirahakohun taustakulisseissa sekä vaalirahoitusasioissa 2006-2007. Juha Sipilällä ei onneksi ole minkäänlaista roolia noiden vuosien tapahtumissa ja vaalirahakohun synnyssä tai vaiheissa. Hän tosiaan on pystynyt ja saanut aloittaa uuden alkunsa puhtaalta pöydältä. Osaltani olen toivottanut hänelle onnea ja menestystä tehtävässään, arvokkaan ja edelleen tarpeellisen yli 100 vuotta vanhan kansanliikkeen puheenjohtajana. Suomen Keskustaa tarvitaan ja Juha Sipilää tarvitaan, kuten olen täällä Sipilän valinnasta blogeissani menneen vuoden 2012 aikana kirjoittanutkin.

Kaksinaamaiset ja omaa etuaan ajavat ja ajaneet keskustalaiset poliitikot, joista osan edellä nimeänkin, ovat sen sijaan ansainneet kaiken julkisuuden kritiikin ja ansaitsevat koko elämänsä sekä toimintansa ”läpivalaisun” menneiden vuosien toimistaan. Keskustan pöytä on lopullisesti puhdistettu vasta kun nämä henkilöt nöyrtyvät, myöntävät omat virheensä ja lopettavat muiden syyttelyn ja ellei heillä ole siihen valmiutta, Sipilän pitäisi siirtää heidät sivuun Keskustan avaintehtävistä. Nykyisestä puoluejohdosta tällaisia henkilöitä ovat erityisesti Timo Laaninen ja Kimmo Tiilikainen.

Niin ne vuodet vierivät, tosiaan. Kyösti Kakkosen keksimästä ja jalostamasta ideasta syntyi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS) ja sen perustamisidea lausuttiin Kakkosen toimesta 2006 presidentinvaalien seurauksena syyskesällä 2006. Yhdistysmuotoon tämä ”pooli” merkittiin loppuvuonna 2006, rekisteröinti taisi tapahtua vasta tammikuussa 2007. Ilman Kyösti Kakkosta ja hänen presidentinvaaleissa Tarja Halosen valintaan liittyvää pettymystään KMS olisi tuskin syntynyt. Kyöstin rooli oli asiassa varsin merkittävä, muut tulivat ja olivat sitten enemmän rahoittajia tai käytännön työn toteuttajia.

Varsinainen vaalirahakohu, joka monella tapaa muutti suomalaista poliittista elämää, alkoi puolestaan toukokuussa 2008 eli melko tarkkaan 5 vuotta sitten. Vaalirahakohu alkoi Kiukaisten suuren pojan, maanviljelijä, kansanedustaja Timo Kallin, Keskustan silloisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, esiintymisellä YLE:n A-Studiossa. Kallin hyvin harkitut tai täysin harkitsemattomat lausumat ja puheet ohjelmassa nostivat myrskyaallon tavoin mediaan suuren joukon poliitikkoja sekä heitä tukeneita ja rahoittaneita liikemiehiä, yrityksiä, järjestöjä ja yhdistyksiä.

Monet muistavat, että Kallista alkanut vaalirahakohu olisi heti ja ensiksi nostanut mediaan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n ja sen taustalla vaikuttaneet liikemiehet ja yritykset. Näin se ei kuitenkaan ollut eikä mennyt!

Kallin esiintymisen jälkeen alkanut vaalirahakohu kohdistui ensiksi ja ensiviikkojen aikana rahoittajaryhmään, ”pooliin”, jonka ilmeisimmin oli aikaansaanut ja ideoinut Timo Kallin hyvä ystävä, helsinkiläinen citykepulainen, liikemies Juha Kajo. Kajon kaveri- ja ystäväpiiriin kuuluneet tahot Ajanta Oy (Ari Salmivuori), Helsingin Mekaanikontalo Oy (Ahti Vilppula) sekä Ruukki Group Oyj olivat vaalirahakohun alkuviikkojen mediakohun kohteena. Tuo ”pooli” oli tukenut merkittävällä summalla ja Juha Kajon ilmeisellä neuvonannolla monia keskeisiä ja johtavia Keskustan ja Kokoomuksen poliitikkoja. Mukana oli myös joitakin SDP:n vahvoja nimiä. Keskustan puolelta tuettujen listalla olivat Timo Kallin lisäksi mm. Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Seppo Kääriäinen, Eero Lankia ja Mika Lintilä. Suuri osa keskustalaisista tuetuista oli nk. EKY:n piirissä toimivia, eli Edistysmielisen Keskustayhdistys EKY:n aatemaailman piirissä vaikuttaneita henkilöitä. Tämä keskustayhdistys on nimenomaan ollut nk. liberaalileirin tyyssija. Kokoomuksesta Kajon ”poolin” tukilistalla olivat mm. Kokoomuksen voimamiehet Jyri Häkämies ja Jyrki Katainen. Asiaan liittyen tämän ”poolin” tukemat tahot löytyvät pääosin oikeusministeriön vaalirahailmoitusten täydennyslehdiltä vuodelta 2008 (liittyen vaaleihin 2007) ja googlen kauttakin vaivattomasti.

Meni liki 2 viikkoa vaalirahakohun alkamisesta ja Kajon ”poolin” julkistamisesta ennen kuin media löysi ja kiinnostui Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:stä ja sen taustatahoista. Monet ovat arvelleet, että Timo Kalli ja Kajon ”pooli” olisivat ”auttaneet” mediaa KMS:n ja sen taustatahojen ”löytämisessä”. Oliko näin, sitäkin käsitellään tulevassa elämänkertakirjassani. KMS:n puolelta median ensimmäistä ”aaltoa” menivät vastaanottamaan Kyösti Kakkonen ja Tapani Yli-Saunamäki. Media nostikin nopeasti KMS:n ja sen taustalla toimineet tahot keskipisteeseen, jolloin Kajon ”pooli" jäi sivuun uutisoinnin päävirrasta. Kakkosen ja Yli-Saunamäen sinänsä ansiokkaasta esiintymisestä ja hyvistä perusteluista huolimatta vaalirahakohu alkoi velloa suurempana ja suurempana. Edes kesän tulo ja kesälomat eivät sitä katkaisseet. Kohun syntymiseen toki oli myös aihetta. Olivathan Suomen kansanedustajat (tai monet heistä) laiminlyöneet lainmukaisen ilmoitusvelvollisuutensa vaalirahoittajiensa ja vaalirahoituksensa osalta. Tosin vuosikymmenten ajan hyväksytty käytäntö ja maantapa oli ollut, että ehdokkaan taustalla toimi tukiyhdistys, joka keräsi ehdokkaan kampanjan varat eri tahoilta eri keräysmuodoin ja vaalirahailmoituksiin ehdokas merkitsi vain tämän tukiyhdistyksensä tai taustayhteisönsä vaalirahoituksen antajaksi. Tämä menettely oli sinänsä laillinen, mutta tulkinnanvarainen. Nykyisin unohdetaan, että edellä kerrotulla tavalla oli toimittu kaikkien keskeisten suurten puolueiden (ja muidenkin) piirissä vuosikymmenten ajan ilman ongelmia. Siksi vaalirahakohu nousi yllättäen Timo Kallin esiintymisen seurauksena kun ehdokkaat yksi toisensa jälkeen alkoivat avaamaan taustayhdistystensä rahoituksen ja varainkeräyksen yksityiskohtia sekä tukea antaneiden yksityishenkilöiden ja yritysten nimiä sekä tietoja.

Käsittelen vaalirahakohua, sen syntymistä ja eri vaiheita sekä Timo Kallin ja keskustan nk. liberaalisiiven toimintaa varsin yksityiskohtaisesti ja osin julkistamattomien tietojen sekä tapahtumien kautta tulevassa elämänkertakirjassani. Rohkenen jo tässä yhteydessä todeta sen, etten usko edustaja Timo Kallin toukokuussa 2008 A-Studiossa esittämien ja lausumien asioiden vaalirahoituksestaan olleen harkitsemattomia ”möläytyksiä” vaan hyvin tarkkaan harkittuja lausumia, harkitun esiintymisen.

Suomen Keskustan sisäpiirissä muhi jo tuohon aikaan, reilu vuosi Vanhasen II hallituksen syntymisestä, monenlainen eripura ja suoranainen halu syrjäyttää pääministeriksi Anneli Jäätteenmäen jälkeen ikään kuin ”vahingossa” valituksi tullut Matti Vanhanen ja kesällä 2006 tehtäväänsä valittu puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Vanhanen ja Korhonen olivat yhdessä ja erikseen liian itsenäisiä toimijoita. Keskustaliberaalien ja muutamien muiden vahvojen keskustavaikuttajien mielestä Vanhanen ja Korhonen piti saada vaihtoon pikimmiten.  Vaalirahakohu antoi tähän mahdollisuuden, joka tosin ei sitten toteutunutkaan näiden tahojen toivomalla tavalla. Käsittelen myös näitä vaiheita ja taustoja tulevassa kirjassani yksityiskohtaisemmin eri henkilöiden osalta.

Vaalirahakohulla on ollut monella tapaa tervehdyttävä vaikutus suomalaisessa poliittisessa kentässä ja politiikan toimintatavoissa. En iloitse siitä, että itse jouduin tahtomattani julkisuuden keskiöön ja median ”läpivalaistavaksi” vaalirahakohun myötä. Mutta ilman tätä vaalirahakohua ja keskustelua lainsäädäntömme ei olisi muutettu ja korjattu monella tapaa parempaan suuntaan. Politiikan arvot, moraali ja tavat ovat muuttuneet vaalirahakohun myötä parempaan suuntaan. Avoimuus ja asioiden läpinäkyvyys ovat lisääntyneet. Menneiden vuosikymmenten ”maan tavan” jälkeen kehitys on ollut myönteinen näiden viiden vuoden aikana. Näitä taustoja ajatellen omakin ryvettymiseni lienee palvellut sittenkin isänmaamme asiaa, vaikkei aina siltä tunnukaan.

Monet ystävät, kaverit, poliitikot ja toimittajat ovat minulle todenneet, että minun olisi pitänyt elää Urho Kekkosen Suomessa. ”Kekkosen Suomessa olisit vuorineuvos ja linnan juhlissa, nyt sinut on tuomittu ja olet konkreettisesti linnassa,” totesi minulle eräs toimittaja käydessään minua tapaamassa Jokelan vankilassa. Niin se on. En silti ole katkera. Itsehän olen voinut valita, mihin menen ja missä olen mukana. ”Niin makaa, kuin petaa.” Olisi pitänyt lukea ja tulkita oikein aikakautta, politiikan moraalia, median asemaa, osaamista ja valtaa. En osannut. Luulin, että sillä saralla kokenut Tapani Yli-Saunamäki olisi osannut.  Ei osannut. Monessa suhteessa vaalirahakohun suurin voittaja onkin ollut media. Media on saanut aikaiseksi uuden poliittisen  aikakauden, uudet rajat, uudet toimintatavat, uuden politiikan moraalin määrittelyn. Ja hyöty medialle on tullut myös taloudellisesti. Tuhannet jutut vaalirahakohusta ja sen sivujuonteista eri medioissa ovat myyneet, kiinnostaneet, muuttaneet Suomea!

Kehittyvien Maakuntien Suomi KMS Ry. Sillä oli alkuperäisenä ajatuksena hyvät ja epäitsekkäät tarkoitusperät. Etsiä ja löytää eri vaalipiireistä elinkeino- ja liike-elämää, yrittäjyyttä ja yritystoimintaa tukevia sekä ymmärtäviä kansanedustajaehdokkaita. Ehdokkaiden piti olla myös paikkakuntansa tai maakuntansa arvoja ajavia ja edistäviä henkilöitä. Erityisesti Keskustan ja Kokoomuksen piireistä, mutta myös muista puolueista. Myönnettävä on, että Kyösti Kakkosta innosti myös  presidentinvaalien 2006 Tarja Haloselle Sauli Niinistön kokema vaalitappio sekä sen kirvoittamana ajatus ja halu saada eduskuntavaaleissa 2007 porvarienemmistö eduskuntaan ja sitä kautta Vanhasen I hallituksen punamultapohjan tilalle vahva porvarihallitus. Porvarihallituksen aikaansaaminen tuli sitten vaalityön melskeissä loppuvuonna 2006 ja alkuvuonna 2007 yhä enemmän  KMS:n erääksi keskeiseksi missioksi muiden em. arvojen ohessa!

Tapani Yli-Saunamäen pääosin kasaama KMS:n tukilista oli erinomaisen onnistunut. Tukea KMS:n taholta myönnettiin 50 kansanedustajaehdokkaalle. Näistä 2007 maaliskuussa eduskuntaan valittiin 41. Heistä 12 tuli valituksi Vanhasen II hallitukseen ministeriksi. Lisäksi eduskunnan puhemiehistöön tuli valituksi 2, puhemies ja 1 varapuhemies. KMS:n aikanaan tukemista ehdokkaista nykyhallituksessa sen alkukokoonpanossa oli heitä 5, joista yksi pääministerinä, nykyisessä puhemiehistössä heitä on 2 ja yksi tasavallan presidenttinä. Kun huomioidaan, että Tapani Yli-Saunamäki laati listansa niin, että 50 tuettavan ehdokkaan joukossa oli 5-6 sellaista ehdokasta, joiden laskettiin tuovan ääniä puolueelleen ja takaavan alueensa pääehdokkaan läpimenon, eikä näiden 5-6 ehdokkaan omaan läpimenoon 2007 vaaleissa uskottu, oli Yli-Saunamäen onnistumisaste erinomainen. Hänen (TYS) kannattaisi jatkossa harrastaa lottoamista, niin hyvä oli osumatarkkuus KMS:n listan osalta!

Kms:n tukijäseninä ja rahoittajina olivat Kyösti ja Kari Kakkosen sekä Seppo Saastamoisen omistama Suomen Liikekiinteistöt SLK Oy, Toivo ”Topi” Sukarin omistama Maskun Kalustetalo Oy, Marita Keskinen-Toivaisen omistama Suomi-Soffa SSF Oy sekä Motonetin entinen pääomistaja ja perustaja Lauri Juntunen ja tietysti Nova Tapani Yli-Saunamäen ja minun edustamana. Mukana oli myös Lemminkäinen Oyj-konserniin kuulunut rakennusliiketoiminnasta vastannut yhtiö ja poolissa Lemminkäistä  edusti nyt jo edesmennyt Risto Bono. Tämä joukko rahoitti KMS:n kautta suorana rahallisena vaalitukena tai maksamalla lehti-ilmoituksia Suomen Lehtiyhtymä Oy:n julkaisemissa lehdissä yhteensä noin 450.000 eurolla Kokoomuksen, Keskustan, SDP:n ja RKP:n ehdokkaita. Mukana oli myös yksi vihreiden ehdokas. KMS:n taustatahoina toimineet yritykset ja henkilöt rahoittivat lisäksi Suomen Keskustaa (erityisesti) ja myös Kokoomusta erilaisten seminaarien lippujen oston kautta yli 300.000 eurolla. Tästä Suomen Keskustan osuus oli muistaakseni noin 277.000 euroa. Yhteensä nk. KMS:n ”pooli” osallistui ja tuki 2007 eduskuntavaaleissa kansanedustajaehdokkaiden  taustayhdistyksiä ja porvarileirin pääpuolueita eri muodossa hieman yli 750.000 eurolla. Taustatahot osallistuivat lisäksi suoraan joidenkin ehdokkaiden kampanjarahoituksiin arviolta 20.000-40.000 eurolla. Panos on kokonaisuudessaan ollut  kohtuullisen merkittävä mutta suhteutettuna ammattiyhdistysliikkeen eri muodoissaan vasemmistopuolueille (SDP ja Vasemmistoliitto) suuntaamaan tukeen kyse on ollut KMS:n  leirin osalta ”marjarahoista.” Erikoisinta on, että ay-liikkeen ja sen läheistahojen tuki vasemmistopuolueille on edelleen hyväksyttyä ja maan tapa kun sen sijaan porvarileirin tukijat eli liike-elämä, yrittäjät, yritykset ja muut vastaavat tahot tukijoina nostavat yhä suuren mediakohun. Aletaan heti epäillä antajien ja saajien motiiveita. Maailma on siis muuttunut 5 vuodessa rajusti – paitsi vasemmistopuolueiden osalta!

Kun vaalirahakohu kesän ja syyskesän 2008 aikana vain yltyi, veti media mukaan enemmän ja enemmän minut ja Toivo Sukarin. Kyse oli myös siitä, että Kyösti Kakkonen ja Tapani Yli-Saunamäki, jotka olivat olleet ottamassa vaalirahakohun ensimmäistä ”aaltoa” vastaan, epäonnistuttuaan asian hoidossa  julkisuudessa havaitsivat julkisuuden kääntyvän negatiiviseksi ja ”kippasivat” asian minun ja Topi Sukarin harteille. Topi oli juuri vaalirahakohun alla keväällä käynyt A-Studiossa kiivaan keskustelun ja väittelyn asuntoministeri Jan Vapaavuoren kanssa kaupan hankkeista, kauppakeskushankkeista ja erityisesti Ideapark-hankkeista. Näin Sukari  oli valmiiksi mielenkiintoinen medialle ja minä vanhan historiani vuoksi jouduin toisena tulilinjalle. Ja halusimme tai emme, julkisuutta on nyt kestänyt eri muodossaan 5 vuotta. Täytyy olla kiitollinen siitä, että media on antanut  meidän esittää omat ajatuksemme, näkemyksemme ja kommenttimme eri tapahtumista. Erityiskiitos siitä kuuluu YLE:lle ja printtimedialle (mm. IL/IS ja HS.), joille on annettava uutisoinnin tasapuolisuudesta ja meidän näkemystemmekin esiintuonnista tunnustus! Julkisuuden kanssa eläminen on raskasta ja vaikeaa. Siihen ei ole ”reseptiä” eikä hyvää neuvoa. Viisas vaikenisi ja ei kommentoisi, sanovat monet. Mutta jos tai kun silti uutisoidaan ja kirjoitetaan ja tehdään juttuja. Ainut mahdollisuus kertoa oma näkemys ja saada oma ääni kuulumaan on antaa haastatteluja. Hullu oravanpyörä, jonka kanssa kukaan tuskin osaa elää ja toimia oikein, tämä julkisuus tosiaan on.

Jos minua on näiden 5 vaalirahakohuvuoden aikana joku on ärsyttänyt, on se eräiden keskustalaisten poliitikkojen kaksinaamaisuus ja suorastaan ala-arvoinen toiminta. Tällaisia henkilöitä ovat olleet esim. Mari Kiviniemi, Timo Kaunisto, Paula Lehtomäki, Mika Lintilä, Eero Lankia, Timo Laaninen ja Kimmo Tiilikainen. Juuri mainittujen henkilöiden ja lisättynä Timo Kallin johdolla, Suomen Keskusta rp kokikin historiallisen romahduksen eduskuntavaaleissa 2011.Puolue menetti suuren osan kannattajistaan ja hallitusvastuupaikkansa. Ja tällä kertaa ilman vaalirahakohua, jonka vaikutukset Keskustan tappioon olivat vähäiset, median omien tutkimusten mukaan merkityksettömät. Suomen Keskusta rp ja myös SDP saivat ”lunta tupaan” ja menettivät kannatustaan kumpikin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa oman puoluejohtonsa toiminnan seurauksena. Keskustan osalta vaalitappion suurimmat syylliset olivat tappiosta lopuksi vastuun kantanut Mari Kiviniemi, Timo Kaunisto (joka putosi eduskunnastakin), Timo Kalli, Timo Laaninen ja Kimmo Tiilikainen sekä jätevesiasetuksen kautta  möhlännyt Paula Lehtomäki. He olivat ne ylimieliset, ammattitaidottomat ja monella tapaa tahdittomatkin henkilöt, jotka eivät taipuneet kuulemaan Keskustan kentän ja äänestäjien ääntä. Heihin monet pettyivät ja jättivät kokonaan äänestämättä. Mari Kiviniemen ja Timo Laanisen 2010 lanseeraamat ja mantran tavoin hokemat lauseet: ”uusi alku, puhdas pöytä” sekä raju julkinen irtiotto entiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen ja entiseen puoluesihteeri Jarmo Korhoseen, jotka 2007 eduskuntavaaleissa olivat johtaneet  puolueensa ensimmäistä kertaa sen yli 100 vuoden  historiassa toisen kerran peräkkäin eduskuntavaalien voittajaksi ja päähallituspuolueeksi, oli surullista katsottavaa. Vanhasen ja Korhosen sekä heitä taloudellisesti  puolueen vaalityössä tukeneiden KMS:n ”poolin” jäsenten vaaleissa 2007 aikaansaama voittoisa vaalitulos ja pääministerin paikka kelpasivat Mari Kiviniemelle ja Timo Laaniselle Lahden puoluekokouksen jälkeen kesällä 2010, mutta  muutoin he tekivät täydellisen pesäeron Vanhaseen, Korhoseen ja vaalien 2007 rahoittajiin, myös Juha Kajoon ja tämän ”pooliin.” Kajosta oli tullut rasite Kiviniemelle ja Laaniselle. Keskustan puoluetoimiston väkeä ja edellistä puoluejohtoa syytettiin heidän toimestaan jopa ”veljeilystä puolirikollisten tahojen kanssa.” Entäpä he  itse ja suhteensa Juha Kajoon?

En malta olla tätä taustaa vastaan muistuttamatta Kiviniemen ja Laanisen sekä heidän hengenheimolaistensa yhteistyötahojen taustoista ja toimista. Otetaan esiin nimet Kajo ja Aropaltio. Muistellaan vaikka 2000 luvun alun Pursimiehenkadun silloisen puoluetoimistotalon kauppaa. Minulle kerrotun ja mediassakin olleen tiedon mukaan kaupoissa konsulttina toimi liikemies Juha Kajo. Ostajana oli Markku Aropaltio lähipiireineen. Kauppa oli Suomen Keskustan kannalta tyydyttävä tai välttävä, ostajalle erinomainen. Keskustaa hankkeessa edustivat ainakin silloinen puoluesihteeri Eero Lankia (jonka aikana Juha Kajoa tituleerattiin Keskustan piireissä apulaispuoluesihteeriksi), puheenjohtajat Esko Aho ja Anneli Jäätteenmäki sekä jollakin tapaa minulle kerrotun mukaan asiaan liittyivät myös Kiviniemi ja Laaninen?! Joka tapauksessa Mari Kiviniemeä, Paula Lehtomäkeä, Eero Lankiaa, Timo Kallia, Esko Ahoa ja Timo Laanista yhdistää ainakin yksi asia ja tekijä: ystävyys ja yhteistyö liikemies Juha Kajoon.

Vuosien 2005-2008 aikana olen useaan otteeseen saanut palautetta siitä, että suuri osa tuosta samasta joukosta on mielellään kertonut minun menneisyydestäni ja elämänhistoriaani liittyvistä asioista. Politiikan piireissä ja myös medialle. Erityisesti 2008 vaalirahakohussa.

Hupaisinta tässä on se, että olen itse laajasti selostanut KMS:n taustoja, rahoitusta ja toimintaa henkilökohtaisesti niin Paula Lehtomäelle, kuin Mari Kiviniemelle mm. Keskustan vaalistartissa Ideaparkissa ja Tampereen tulli- ja pakkahuoneella, kuin Lehtomäelle eräässä Helsinkiläisessä ravintolassakin. Lehtomäelle KMS:N vaalituki (15.000 euroa) kelpasi taustani, josta hän tietoa eri tahoille levitti, huolimatta ja Kiviniemellekin olisi kelvannut, jos olisi annettu ja tarjottu. Hupaista hupaisempaa on, että Kiviniemen, Lehtomäen ja heidän kumppaneidensa osalta voi todeta, että ”pata kattilaa soimaa.” Heidän keskeinen tukijansa ja ystävänsä liikemies Juha Kajo on ollut median tietojen mukaan talousrikostutkinnan kohteena mm. vuosien 2006-2007 sekä niitä edeltävien ja niiden jälkeisten vuosien osalta. Kajoa ja hänen lähipiiriään koskien on Helsingin rikospoliisi suorittanut 2010-2012 mittavan talousrikostutkinnan, jonka yhteydessä Kajo ja joitakin muita henkilöitä oli myös vangittuina. Asia lienee nyt syyteharkinnassa. Juha Kajon aikanaan Keskustan puoluetoimistokiinteistölle (Pursimiehenkatu) hankkima ostaja, nyt jo edesmennyt Markku Aropaltio, puolestaan oli saanut useita talousrikostuomioita ja oli niiden osalta saanut myös vankeusrangaistuksia.

Lehtomäelle kelpasi siis merkittävä vaalituki KMS:n taholta minun taustastani huolimatta, kuten kymmenille muillekin Keskustan ehdokkaille. Mari Kiviniemelle ja Paula Lehtomäelle sekä Mika Lintilälle ja Timo Kallille muutamien muiden hengenheimolaisensa kera kelpasi myös viranomaisten mielenkiinnon ja tutkinnan kohteena olleen Juha Kajon ja tämän kasaaman ”poolin” tuki eduskuntavaaleissa 2007 kuten media on vaalirahakohun ensiviikoilla jo toukokuussa 2008 kertonut.

Mari Kiviniemellä ja kaikista näistä asioista hyvin perillä olleella Timo Laanisella oli kuitenkin 2010 kesällä Lahden puoluekokouksen jälkeen tarve hurskastella ”puhtaalla pöydällä, uudella alulla” ja irtiotolla Vanhaseen, Korhoseen sekä KMS:n ”pooliin.” Korkea moraali ja ylimielinen asenneko aiheutti sen, että Kiviniemi ja Laaninen unohtivat täysin Kajon historian ja Pursimiehenkadun puoluetoimiston ostajan historian? Sekä kaupan konsultti, että ostajan edustaja olivat tuon oston aikaan ulosmittauksessa varattomaksi todettuja henkilöitä. Eli se siitä korkeasta moraalista ja uudesta alusta sekä puhtaasta pöydästä! Kiviniemen ja Paula Lehtomäen osalta on selkeästi todettava, että heidän on täytynyt tietää Kajon "poolin" rahoituksen lisäksi Juha Kajon historia, tausta ja menneisyys, KMS:n "poolin" rahoitus sekä minun ja muiden "poolilaisten" tausta ja menneisyys. Suomen Keskusta rp:n puoluehallituksen työvaliokunnan pöytäkirja helmikuulta 2008 kertoo sen, että Kiviniemi, Laaninen ja Lehtomäki olivat paikalla, kun puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi ja selosti työvaliokunnalle KMS:n ja liikemiesten rahoitusta ja sen yksityiskohtia. Kun kävimme kesärannassa tammikuussa 2008 Tapani Yli-Saunamäen, Markku Kauppisen ja Jarmo Korhosen kanssa Matti Vanhasen luona luovuttamassa TYS:n tekemän muistion Keskustan tukemisesta ja varainkeräysajatuksista ja ideoista eduskuntavaaleihin liittyen, oli meitä vastassa ovella Timo  Laaninen. Vanhasen edellisen neuvottelun venyessä juttelimme Laanisen kanssa tulevista vaaleista ja vaaliraha-asioista sekä KMS:N tuesta Keskustan ehdokkaille ja tarpeen mukaan puolueelle. Laaninen oli lähdössä eikä osallistunut itse tapaamiseen Vanhasen kanssa, siksi tämä keskustelumme Kesärannan eteisessä. Jarmo Korhonen soitti minulle seuraavana päivänä joka taisi olla tiistai ja kertoi, että Timo Laaninen oli hänelle soittanut vielä tapaamiseen Kesärannassa liittyen ja Jarmo oli selostanut Laaniselle yksityiskohtaisesti KMS:N taustat, toiminta-ajatuksen ja rahoitusasiat. Laanisen ”käsien pesu” ja huonomuistisuus onkin siksi naurettavaa, että hän kuului siihen pieneen ”sisäpiiriin” Vanhasen, Korhosen, Kiviniemen, Lehtomäen ja Rantakankaan sekä puoluetoimiston Kontiolan ja Haaron ohessa, joka tiesi KMS:n ja sen taustatahojen ajatukset ja toimet.

Muistelen myös, että KMS ry tuki Riina Nevanmäen, joka toimi Timo Laanisen ohessa pääministeri Matti Vanhasen esiskunnassa avustajana, eduskuntavaalikampanjaa 3.000 euron arvoisin ilmoitusmaksutuin. Riina Nevanmäen kampanjassa taisi taustayhteistyön puheenjohtajana toimia Timo ”pappa” Laaninen niminen mieshenkilö, ellen väärin muista!

Minulla ei ollut mitään ongelmia tai vaikeuksia asioinnissa Timo Laanisen kanssa 2006-2010 sinä aikana, kun hän toimi pääministeri Matti Vanhasen esikunnassa. Kun Laanisesta tuli puoluesihteeri ja Mari Kiviniemen ”salkunkantaja” hänen käytöksensä muuttui ja muistinsa menneiden vuosien 2006-2008 tapahtumista äkillisesti heikkeni. En tiedä, kävikö hänelle samalla tavalla muiden kuin minun kohdalla, esim. ystävänsä Juha Kajon suuntaan, mutta minun ja KMS:n tiimiläisten suuntaan niin kävi. Laanisen takinkääntö ja kaksinaamainen käytös ovatkin olleet ikävä kokemus minulle ja monille muillekin. Surullista toimintaa!

Jos Suomen Keskustan nykyjohto haluaa jatkossa toimia puhtaalta pöydältä ilman taustajännitteitä, pitäisi puheenjohtaja Juha Sipilän vaihtaa vielä puoluesihteeriä ja eduskuntaryhmän puheenjohtajaa. Ryhmäjohtaja Kimmo Tiilikaistahan arvosteli asiattomasta käytöksestä ja yhteistyökyvyn puutteesta myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vaatien, että Keskusta laittaisi Perussuomalaisten ja Keskustan yhteistyöneuvotteluiden vetäjäksi ”sivistyneen Sipilän.” Se kertoo paljon. Soini totesi samassa puheessa, että Tiilikaisen käytös ja luottamus herättävät kritiikkiä Perussuomalaisten lisäksi laajemmaltikin muissa puolueissa. Tiilikaisen vaihtoon olisi monta muutakin hyvää syytä, mutta niihin palaan kirjassani kuten myös Laanisen toimintaan.

Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki ja Mika Lintilä kuuluvat myös huonomuististen ”takinkääntäjien” joukkoon. He kaikki Timo Laanisen kera voivat olla tai uskon heidän olevan, taakkana ja ”murheena” matkan aikana Juha Sipilän ja Suomen Keskustan voittokululle maan suurimmaksi puolueeksi. Puheenjohtajahan tarvitsee tiimiinsä ja piiriinsä luotettavia sekä täydellisen lojaaleita henkilöitä, jotka eivät muista asioita ja tapahtumia valikoiden, unohda kavereitaan, ystäviään ja tukijoitaan sekä pelaa kaksinaamaista takinkääntöpeliä omaan pussiinsa tilanteen mukaan. Sipilä tarvitsee vain hyviä joukkuepelaajia, ei sooloilijoita!

Kuten tässä ylipitkässä blogissani jo olen useamman kerran maininnut, käsittelen mm. vuosien 2006-2012 tapahtumia ja poliitikkoja sekä muita taustavaikuttajia varsin yksityiskohtaisesti tulevassa kirjassani. Kirjani on laaja otos elämästäni ja tapaamistani ihmisistä sekä erilaisista elämänkokemuksistani. Politiikkaa ja poliitikkoja mahtuu mukaan monelta vuosikymmeneltä. Erityisesti kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Myös porvarihallituksen, eli Vanhasen II hallituksen syntyhistoriaan ja ministerinimityksiin liittyviä tapahtumia ja tietoja monien muiden mielenkiintoisten yksityiskohtien ohessa tulee kirjani kautta julki asioista, joista aiemmin ei ole kirjoitettu.

On myönnettävä, että edellä kerrottujen Keskustan liberaalisiiven ja heidän liittolaistensa kaksinaamaisuus ja takinkääntötoiminta sekä harmittaa, että kummastuttaa minua vuosien jälkeenkin. Sydämestäni toivon silti, että Suomen Keskusta rp ja puheenjohtaja Juha Sipilä jatkavat menestystaivaltaan maan suurimmaksi eduskuntapuolueeksi eduskuntavaaleissa 2015 ! Mari Kiviniemen, Paula Lehtomäen ja läheisen ystävänsä Mika Lintilän, Timo Laanisen, Eero Lankian, Timo Kauniston ja Timo Kalllin sekä monien muiden Keskustan ykkösketjusta pudonneiden henkilöiden toiminnan toki ymmärrän poliittiseksi peliksi. ”Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua” sanoo vanha sananlasku. Siksi en kanna henkilötason kaunaa vaikka minua ja KMS:n ”poolin” osallisia käytettiinkin sekä lyömäaseena että pelivälineenä Keskustan sisäisessä valtataistelussa kuin myös mediahuomion siirtämisessä omista asioista muualle. Sellaista ovat elämä ja politiikka. Raadollisia kumpikin.

Vaalirahakohun alkamisesta on siis 5 vuotta. Eduskuntavaaleissa 2011 koettiin rajuja muutoksia puolueiden voimasuhteissa, samoin kuntavaaleissa 2012. Keskusta romahti ja menetti, SDP samoin, Perussuomalaiset voittivat kummassakin. Seuraavana ovat edessä Euroopan parlamentin vaalit 2014 ja sitten tärkeät eduskuntavaalit 2015. Suomen keskustan kannalta näyttää hyvältä mutta edessä on vielä 2 vuotta, joiden ajan Juha Sipilän ja Keskustan tulisi kyetä tekemään uskottavaa oppositiopolitiikkaan sekä säilyttämään kannatuksensa nousu. Kokoomus on alamäessä ja sillä on paljon petrattavaa. Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla peesaavat Keskustaa ja menestyvät, tosin samoin terveisin kuin Keskusta ,uskottavalla oppositiopolitiikalla. SDP:n voi ennakoida kokevan Suomen Keskustan 2011 vaalien kohtalon, ellei SDP:n linja nopeasti kirkastu tai puoluejohto/avainministerit vaihdu nopealla aikataululla. Kannatuslukemat ovat jatkaneet laskuaan ja perinteinen työväenpuolue on historiansa heikoimmissa lukemissa ja ilmeisesti myös tunnelmat ovat samat.

Vappu on ohi ja kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia. Kesää ja oman elämän osalta päätöksiä odotellen sekä aurinkoista mieltä toivotellen!

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat