*

Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Arviointikeskuksessa

Suomalaisessa vankeinhoitojärjestelmässä on tehty merkittäviä uudistuksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Yksi osio niistä ovat nk. aluevankilat, nykyiseltä nimeltään rikosseuraamusalueet. Niitä on nykyisin kolme. Kaikissa niissä toimii myös oma arviointikeskus, lyhyemmin ARKE.

Olen saanut tutustua 15.07.-20.08.2013 välisen ajan eli hieman yli viisi viikkoa Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskukseen (ARKE), joka sijaitsee Helsingin vankilassa (HEV), eli tutummin kansankielellä Sörkassa.

Lähtökohtaisesti jokainen vanki, jonka tuomio on enemmän, kuin 6 kk:tta nk. istuttavaa vankeutta, joutuu arviointikeskukseen. Osa joutuu arviointikeskukseen siviilistä saatuaan passituksen vankilaan ulosottomiehen kautta vankeustuomion tullessa lainvoimaiseksi, osa taas tutkintavankeudessa ollessaan sen muututtua vankeusvankeudeksi, siis sen jälkeen, kun vankeusrangaistus on saanut lainvoiman (kun käräjäoikeuden tai hovioikeuden päätös on tullut lainvoimaiseksi.) Itse kuulun viimeksi mainittuun joukkoon. Olin ensiksi 2 kuukautta Vantaan vankilassa 19.04.2012 lukien, sen jälkeen 13 kk:tta Jokelan vankilassa ja viimeksi siis reilun viisi viikkoa Helsingin vankilassa ARKE:ssa. Arviointikeskuksia on Länsi-Suomen rikosseuraamusalueella Turun Saranmäessä ja Hämeenlinnassa sekä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueella Kuopion, Mikkelin ja Oulun vankiloissa.Suurimmalla alueella, eli Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella on jostakin syystä vain yksi arviointikeskuksen toimipiste, Helsingin vankilassa. Tämä siitäkin huolimatta, että Etelä-Suomen alueen kautta kulkee suurin osa Suomen vangeista, ehken yli 35 % maan vuotuisesta vankikannasta.

Jokelan vankila ehdotti osaltani nk. suorasijoittamismenettelyä, jossa minut olisi sijoiteltu suoraan Jokelan vankilan avovankilaosastolle. He olivat oppineet tuntemaan minut 13 kk:n tutkintavankeuden aikana. Mutta nykyisin vankiloilla ja niiden johtajilla ei ole päätösvaltaa, kun vanki tutkintavankeuden jälkeen vankeusvangiksi muututtuaan sijoitellaan. Sen päätöksen tekee yksinomaan kunkin alueen arviointikeskus, ARKE. Ja Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen ARKE päätti vastoin Jokelan vankilan esitystä minut siis kutsua Helsingin vankilaan ARKE:n asiakkaaksi 15.07.13 lukien reilun kuukauden, viiden viikon ajaksi.

ARKE:ssa vangeille tehdään nk. arviointi ja sijoittelu. Arviointikeskusten aiempi nimi olikin sijoittelukeskus. Jokaisen vangin osalta siis tehdään vankeuslain edellyttämä RANSU, Suomeksi sanottuna rangaistusajan suunnitelma. RANSU:n tavoite on löytää ne vangin tarpeet, joihin vaikuttamalla henkilön edellytykset elää rikoksetonta elämää ja sopeutua yhteiskuntaan, paranisivat. RANSU seuraa vankia koko vankeusajan ja siinä on vankeusaikaan sekä vapautumiseen liittyen tehty suunnitelma, jota vanki ja tuleva sijoitusvankila sitten pääsääntöisesti noudattavat. ARKE:ssa tehdään myös erilaiset turvallisuus- ja vaarallisuusarvioinnit RANSU:n lisäksi ja ohessa. Lopuksi sitten ARKE tekee päätöksen, mihin vankilaan se vangin loppuvankeuden ajaksi päättää sijoittaa. Vaihtoehdot ovat lähinnä joko suljettu vankila tai avovankila. Lähtökohtaisesti nykyisin kaikki asiallisesti käyttäytyvät, määräyksiä, ohjeita ja sääntöjä noudattavat sekä siviilielämässäkin omillaan selviytyväksi katsottavat vangit sijoitetaan avolaitoksiin ja muut (turvallisuuskysymysten tai vangin vaarallisuuden yms vuoksi) suljettuihin vankiloihin. Kuitenkin niin, ettei ketään perusteetta sijoiteta suljetumpaan vankilaan, kuin tosiasiassa on tarpeen.

ARKE:ssa vanki käy läpi 2-5 haastattelua ja keskustelua, jotka kestävät kukin 1-3 tuntia. Lyhimmillään ARKE:ssa vangin RANSU:n tekeminen ja arviointimenettely kestää vain 1-3 tuntia, pisimmillään 6-8 tuntia.

Arviointikeskukseen ja sijoitteluun tuleva vanki asutetaan Helsingin vankilassa nk. tulo-osastoille IYS1 ja IYS2. Nämä kaksi osastoa on sijoitettu päällekkäin kahteen eri kerrokseen vankilan yhdessä siipiosassa. Kummassakin kerroksessa on tilaa 30-40 vangille. Kerrosten yhteydessä  sijaitsee ARKE:n virkailijoiden haastattelutilat, joissa vankien kuuleminen tapahtuu.

Tilat, joissa vangit joutuvat ARKE:een tullessaan Helsingin vankilassa asumaan, ovat epäinhimilliset. Pääosa on 4 hengen sellejä. Sellien koko on 10-12 m2. Osa on 2 hengen sellejä ja puolet pienempiä. Sellit ovat kyllä siistit, hiljattain saneeratut ja kaikissa niissä on wc/suihku. Mutta kun laitetaan kuumaan kesäaikaan (sellin lämpötila +27-30 c) samaan 10-12 m2:n selliin asumaan 3-4 raavasta miestä, sen jälkeen ymmärtää, että olosuhteet ovat kaikkea muuta, kuin inhimilliset. Kun lisätään se, että tällä tulo-osastoksi kutsutulla osastokokonaisuudella ei ole nk. toimintoja, kuin yksi tunnin ulkoilu päivässä, muutoin ovet ovat kiinni 23 tuntia vuorokaudessa, kertoo se lisää epäinhimillisistä oloista. Ruoka jaetaan kerroksilla sellin ovelle 3 kertaa päivässä (viikonloppuisin 2 kertaa päivässä) ja tapaamismahdollisuus on 1 tunti sunnuntaisin 2 vieraan kanssa yhtäaikaa, sekin lasikopissa amerikkalaistapaan sisäpuhelinten kautta. Ollaan siis todellakin vankilassa. Vankilassa, jonka osaston olosuhteet tuskin täyttävät mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksen ehtoja ja määräyksiä. Uskallan väittää, etteivät täytä ! Vankilassa tämän osaston henkilökunta on minimissään. Resurssit on ajettu alas, henkilökuntapula vaivaa. Jopa vankeuslaissa selkeästi määrättyjen perusoikeuksien osalta jouduin käymään kirjeenvaihtoa Helsingin vankilan apulaisjohtajan kanssa. On myös erikoista, että osastoista vastaa Helsingin vankilan johto, mutta osastoilla on siis arviointikeskuksen (ARKE) asiakkaita, eli sijoittelua odottavia vankeja. Tavallaan vangit ovat riippuvaisia kahden johdon toimista, Helsingin vankilan ja arviointikeskuksen. Olosuhteista vastaa Helsingin vankila ja RANSU:n teosta yms arviointitoimista ESRA:n arviointikeskuksen henkilökunta. Ja lopuksi kaikki ovat kuitenkin ESRA:n = Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen ja sen aluejohtajan alaisia, joka taas raportoi RISE:n = Rikosseuraamuslaitoksen johdolle, joka siis on vankeinhoidon nykyinen keskushallinnon nimi. Hyvä lukija, putositko "kärryiltä ?" Jos "putosit" niin en sitä ihmettele. Itse tämän kaiken järjestelmän sisällä kokeneena olen myös pudonnut tai ainakin meinannut pudota "kärryiltä."

ARKE:ssa Helsingin vankilan yhteydessä työskentelee kyllä kaikkineen 33 henkilöä. Heistä vain 10 henkilöä siinä tärkeässä tehtävässä, jossa tarve on suurin, eli sijoittelussa RANSU:n teoissa. Suurin osa henkilöstöstä tekee muita tehtäviä (mm. yhdyskuntapalvelun valmisteluasioita yms.) En väheksy ARKE:n henkilöstön työtä, erityisesti yhdyskuntapalveluksen kelpoisuusarvioinnin tekeminen on tärkeää työtä ja yhdyskuntapalvelu on hyvä rangaistusmuoto omalla sektorillaan. Etelä-Suomen ARKE:n läpi kulkee joka vuosi 4.000-5.000 vangin sijoitteluasia eli ESRA:n ARKE tekee heidän sijoitteluratkaisunsa, RANSU:nsa ja käsittelee heidän asiansa. Ja sitä työtä tekee siis vain 10 erikoissuunnittelijaa, kun heitä pitäisi olla tuossa yksikössä aivan minimissään 15-20. Nykytilanteessa kun jokainen erikoissuunnittelija tekee 400-500 vangin RANSU:n ja hoitaa heidän arviointinsa sekä sijoittelunsa, on helppoa ymmärtää, että yksikössä on syntynyt suuria ruuhkia, jonoja ja ongelmia. Varsinkin kun vankien jonotus asiansa käsittelyyn voi kestää 4-8 viikkoa. Tiedän, että keskimääräinen käsittelyaika on tällä hetkellä 4-5 viikkoa. Nopeimmat käyvät ARKE:ssa ja heidän asiansa käsitellään 1-3 päivässä, joidenkin 1-3 viikossa, pisimmillään ARKE:ssa lienee vietetty jopa liki 3 kuukautta. Tosiasiassa jo tuo 4-5 viikkoa eli reilu kuukausi on kohtuuttoman pitkä aika, kun huomioidaan, että pääosa ajasta odotetaan ja maataan tai maataan ja odotetaan. Kun ollaan 23 tuntia vuorokaudessa 10-12 m2:n sellissä 2-3 muun vangin kanssa niin siinä on tosiaankin kaikki inhimillisyys kaukana ARKE:n asiakkaiden eli vankien elämästä noissa olosuhteissa. Tilannetta voivat helpottaa vain täsmätoimet. Niihin valta löytyy, kumma kyllä, tietysti RISE:n johdolta, mutta hekään eivät voi tehdä mitään, elleivät poliitikot anna lisää rahoitusta RISE:n toiminnalle. Ja sen rahoituksen kanssahan aina siis taistellaan ja taistellaan. RISE käy parhaillaan puolustustaistelua monien vankiloiden olemassaolon puolesta, kuten tänään 27.08.13 olemme saaneet Helsingin Sanomista lukea mm. Pelson vankilan osalta. Korkeat kiinteistökulut, vuokrien maksu Senaatti Kiinteistöille sekä vanheneva ja investointeja kaipaava vankilakanta ajaa RISE:n ja vankeinhoidon tilanteeseen, jossa vankiloihin on panostettava tai niitä on suljettava. Tätä keskusteluahan on käyty menneen ja tämän vuoden aikana laajasti. Suljettavien vankiloiden listausesityksiäkin on ollut esillä monenlaisina eri versioina. On käsittämätöntä, että lopettamisasioita täysin keskeneräisinä käsitellään mediassa ja tosiasiallisen tilanteen tuntevan vankiloiden henkilökunnan näkemykset tunnutaan sivuuttavan lähes täysin. Luulisi, että "kenttätyötä" tekevällä henkilökunnalla sekä vankiloiden johtajilla olisi paras ymmärrys siitä, miten vankilaverkostoa tulisi kehittää.

Tilanne, jossa siis olen ollut 15.07.2013 lukien, eli Jokelan vankilasta Helsingin vankilaan ARKE:n sijoitteluasiakkaaksi joutuminen yli kuukauden ajaksi, se on ollut minulle raskas kokemus niin fyysisesti, kuin henkisesti. Ehkä sitä kuvaa parhaiten verenpainetilanteeni. Vantaalla ja Jokelassa verenpaineeni oli nykypainollani sekä samalla lääkityksellä, kuin nytkin, alapaine vaihteli 75-88 välillä, yläpaine 120-140 välillä, pulssi oli 55-65. Niin hyviä verenpainelukemia minulla ei ole ollut siviilissäkään vuosiin. Toki olen pudottanut painoanikin liki 30 kg ja harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Kun olin ollut Helsingin vankilassa ARKE:n asiakkaana 2 viikkoa, mitattiin verenpaineet. Lukemat olivat alapaine 107-115, yläpaine 168-175, pulssi 77-88. Uusi mittaustulos 5 viikon kohdalla kertoi alapaine 110, yläpaine 170, pulssi 68.  Tämäkin kertoo surullista tosiasiaa, että jo olosuhteet tekevät ihmisen sairaaksi Helsingin vankilan tulo-osastolla, niin epäinhimilliset ovat ne olosuhteet, joissa siellä joudutaan ARKE:n käsittelyä ja arviointimenettelyä odottamaan. Kun haastattelut ja tapaamiset vievät edellä kerrotusti aikaa yhteensä 2-3 tapaamisen kautta 2-8 tuntia, asiakkaasta/vangista riippuen, tosiasia on, että koko menettelyn pitäisi kestää 3-5 päivää, aivan maksimissaan 1-2 viikkoa niin, että vanki pääsee viimeistään toisen viikon aikana jatkamaan matkaansa kohti sijoituslaitostaan. Tuskin RISE:n ja sen alaisten ESRA:n ja ARKE:n henkilöstön tai organisaation on tarkoitus sairastuttaa vankeja henkisesti tai fyysisesti ?! Siihen en haluaisi uskoa. Kyse on rahasta, lisätyöpaikoista, lisäresursseista, joita kipeästi tarvittaisiin.

Kun YLE:n toimittaja Arvo Tuominen tekee minusta ja vankeusajastani tv-dokumenttia, kuten olen täällä aiemmissa puheenvuoro -blogeissani kertonut, tulee siinä näkymään ja kuulumaan myös tämä vaihe "pakkolomamatkastani." Vaikea aika ja vaikea vaihe !

Jokelan vankilan johtaja, virkailijat ja osaston, jolla 13 kk:tta asuin, erityisohjaaja, olivat tehneet minulle lopputuomiotani koskien hyvän ja toimivan alustavan suunnitelman. Siksi he myös esittivät suorasijoitustani ilman ARKE:n käyntivaihetta Jokelan vankilan avovankilaosastolle. Suorasijoituksia tehdään lähtökohtaisesti aina kun "istuttava" tuomio on alle 6 kk:tta tai kun ARKE:n Helsingin yksikössä on ruuhkia ja "istuttava" tuomio on 6-12 kk:tta. Toki suorasijoituspäätöksen tekee aina ARKE, mutta vankila, jossa vanki on tutkintavankeuttaan suorittanut, voi tehdä oman esityksensä ja antaa oman arvionsa, kuten minun osaltani 13 kk:n tuntemuksensa perusteella Jokelan vankila tekikin. ARKE halusi minut kuitenkin käymään tämän prosessinsa läpi. Minulla oli tuolloin tuomiostani jäljellä noin 11 kk:tta, nyt alle 10 kk:tta. Ymmärrän toki ARKE:ssa käymieni keskusteluiden jälkeen sen, miksi he minut halusivat Helsingin vankilaan ja ARKE:ssa fyysisesti käymään. Pakko on myös todeta, että en olisi tullut tuntemaan tätä vankeinhoidossa tällä hetkellä vallitsevaa "pullonkaulaa" ja ongelmakohtaa, ellen olisi tätä itse kokenut. Kokemus on tosin ollut henkisesti ja fyysisesti koko tämän yli 16 kk:n vankeusjaksoni vaikein aika, jakso ja kokemus, vaikein reilu kuukausi. ARKE perustelee suorasijoituksen sijaan tehtäviä ARKE:n fyysisiä arviointijaksoja Helsingin vankilassa tuomion pituuden lisäksi rikoksen uusimisriskin kartoituksella, rikoksen laadulla (erityisesti seksuaali ja väkivaltarikokset) ja tuomitun iällä, jotka kaikki alentavat kynnystä pyytää vanki suorasijoituksen sijaan tarkempaan arviointiin ja fyysiseen käyntiin Helsingin vankilan ARKE:ssa. Oman käsitykseni mukaan en kuulunut mihinkään näistä mainituista ryhmistä, ellei tuomion pituutta sitten katsottu sellaiseksi.

Lopputulos ratkaisee. Ensiksi minusta tuntui, että koko minun ARKE:n jaksoni on "kyykytystä." Asiaani ARKE:ssa käsitellyt tiimiesimies/erikoissuunnittelija hoiti kuitenkin prosessin osaltani asiallisesti ja ripeästi sitten kun se liki 4 viikon odottelun ja "makaamisen" jälkeen saatiin käyntiin. Eli kun asiani käsittely saatiin alkuun, sujui se nopeasti loppuun asti ja RANSU (peräti 4-5 sivuinen) tuli tehdyksi. Myös sijoittelu lopputuomioni ajaksi tuli tehdyksi ja olen siirtynyt RANSU:ni mukaisesti avolaitokseen yli 16 kk:n suljetussa vankilassa viettämäni jakson jälkeen viikko sitten.

Jokelan vankilan esitys ja ajatus oli, että saisin sijoituksen sinne heidän avolaitokseensa lopputuomioni ajaksi ja että voisin aloittaa siviilielämään valmistautumisen sieltä siviilityön kautta syyskuun aikana. Jokelan vankilan ajatus oli lisäksi se, että pääsisin joulukuussa 2013 koevapauteen. Kun myös vankeuslain mukainen loma-aikani alkaa, mahdollistaa se syksyn, syystalven ja loppuvuoden aikana "hitaan" ja rauhallisen laskeutumisen kohti siviilielämää. Kohti koevapautta ja ulkopuolisen työnantajan palvelukseen siirtyen tähtään kohti uutta "kolmatta elämääni." Tavallaan aloitan kaiken alusta. Uusi asunto, uusi asuinpaikkakunta, uusi työpaikka toisen palveluksessa ja uusi "kolmas elämä", eli uusi mahdollisuus ! Siitä on kysymys. Olen varmasti tarvinnut tämän "pakkolomamatkan" ja kokemuksen. Kun luotan johdatukseen, tiedän, ettei yläkerrassa tehdä virheitä eikä vääriä arvioita. Myös suomalainen oikeusjärjestelmä on puhunut. Vaikka haemmekin Novan talousrikososioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta (apulaisvaltakunnansyyttäjähän avasi tämän asian hakemalla poliittisen haaran osalta valituslupaa) en laske mitään sen varaan. Tosiasiat on hyväksyttävä ja näistä lähtökohdista elämää on alettava nöyrästi rakentamaan uudelleen.

Vaikea jakso Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen ARKE:ssa on läpikäyty. RANSU on tehty. Sijoitusratkaisu on tehty. Matkani jatkuu. Arviointikeskus ARKE ja rikosseuraamusalueet. En ole tätä kirjoittaessani varma niiden todellisesta tarpeellisuudesta nykymuodossaan. Tosiasia on, että vankilat tuntevat vankinsa paremmin, kuin nämä organisaatiot ja osaisivat hoitaa myös samat asiat tai sitten ARKE:n henkilöstöä voisi olla sijoitettuna eri vankiloissa ja he voisivat tehdä työnsä tai osan siitä jo tutkintavankeuden aikana. Tällä hetkellä olen sitä mieltä. Mutta jos ne rikosseuraamusalueet ja ARKE:t tarvitaan, tarvitsevat ne myös lisäresursseja, lisää henkilökuntaa, purkamaan ja estämään ruuhkat. Yksikkö tarvitsee myös inhimillisemmät ja toiminnoiltaan toisen tasoiset tilat asiakkailleen, arviointia odottaville vangeille. Siinä haaste poliitikoilla ojentaa kätensä, tehdä jotakin konkreettista tämänkin sektorin hyväksi ! Osaltani pyrin pitämään tämän asian esillä ja saattamaan asiasta aloitteet asianomaisten poliitikkojen eli kansanedustajien ja ministereiden käsiteltäväksi. Jos poliitikot itse joutuisivat kokemaan kaiken saman kuin minä, uskon, että rahat lisäresursseihin myönnettäisiin päivässä. Kyse on ihmisten, vankien, terveydestä, ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta. Ei sen enemmästä tai vähemmästä !

Jatkan elämänkertakirjani kirjoittamista tavoitteena, jos mahdollista, saada se valmiiksi kevään 2014 kirjamessuille. Jatkan myös Uuden Suomen puheenvuoro -blogieni kirjoittamista uudesta sijoituspaikastani käsin työtehtävieni ohessa. Kun takana on yli 16 kk:tta suljetussa vankilassa, tuntuu avolaitos- ja siviilityömahdollisuus äärettömän helpottavalta. Samalla ne takaavat paluun normaaliin siviilielämään ja valmistautumisen vapautumiseen. Nöyrin mielin siis lähden jatkamaan "elämänmatkaani" tältäkin osin.

Hyvää syyskesää ja alkavaa syksyä sinulle ja toivotaan, että aurikoisia syyskesän päiviä on edessä meille jokaiselle !

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat