*

Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Vuosi 2014 - Suomi nousuun !

Vuosi 2014 on alkanut monilla sektoreilla huonojen uutisten merkeissä.

Teollisuudessa, palveluissa ja kymmenillä muilla toimialoilla vain lisää lomautuksia ja irtisanomisia. Kaupan eri alojen yritysten myyntien rajuja pudotuksia, talouden kehityksen heikkoja lukuja kautta Euroopan yms yms yms.

Toki mukaan mahtuu hyviäkin uutisia. Ei kaikilla mene huonosti. Mukaan mahtuu monien eri toimialojen yrityksiä, jotka ovat palkanneet lisää työvoimaa ja jotka ovat kertoneet hyvistä tuloksistaan sekä aikeistaan kasvaa.

Rakennemuutos on tosiasia. Suomi on menettänyt runsaasti työpaikkoja reilun kymmenen vuoden aikana ensiksi metsäteollisuudessa (erityisesti paperiteollisuudessa), sitten metalliteollisuudessa, elektroniikka-it-sektorilla ja viimeksi laivanrakennuspuolella. Monet Suomen keskeiset teolliset osaamisalueet ovat rajusti menettäneet asemiaan maailman kärkipaikoilla. Kyse ei ole osaamisesta, kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei Suomessa menesty enää työvoimavaltainen teollisuus. Surullista kyllä.

Naapurimaamme Ruotsi on onnistunut teollisuuden rakennemuutoksessa meitä paremmin. Sen talouselämäkin on monilla sektoreillaan elpynyt meitä nopeammin. Ruotsissa on investoitu eri sektoreille jo vuosia, kun meillä kaikkialla on odottava ja pysähtynyt, suorastaan apaattinen tunnelma ja tila.

Toivottavasti alkanut vuosi kuitenkin tuo tullessaan talouselämän hitaan ja positiivisen plusmerkkisen kasvun - pienenkin. Sitä täytyy toivoa ja siihen täytyy uskoa. Suomalaisten osaaminen, tieto ja taito sekä vastuuntuntoinen elämänasenne eivät ole kadonneet minnekään. Valmius tehdä työtä, painaa pitkää päivää, yrittäjyys ja usko huomiseen on suomalaisen selkärangassa ja äidinmaidossa. Ne eivät ole kadonneet. Jukka Kuoppamäen sanoin: "vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan." Niin se edelleen on !

Politiikan kentällä tapahtuu sitäkin enemmän.

Keskusta jatkaa gallupykkösenä puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla. Hän on onnistunut nostamaan Keskustan kannatuksen Esko Ahon vaalivoiton 1991 tasolle. Upea saavutus. Timo Laanisesta ja Kimmo Tiilikaisesta huolimatta. Nyt on vielä työ ja tehtävä pitää tuo kannatus eduskuntavaaleihin 2015 asti. Puoluesihteeri ja ryhmäjohtaja eivät ole Keskustan nousun aikaansaajia. Keskustan kannatuksen nousun on aikaansaanut melkolailla yksin Juha Sipilä alunperin Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjan nousujohteen kautta. Puolueen varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Juha Rehula ovat olleet Juha Sipilälle suurena apuna ja tukena. Erityisesti varapuheenjohtaja Rehulan kokemus ja osaaminen on ollut varmasti puheenjohtajalle suureksi avuksi. Samoin veteraanikansanedustajan, eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan Mauri Pekkarisen rooli on ollut merkittävä. Hän on ylläpitänyt eduskunnassa uskottavia puheenvuoroja ja esittänyt erinomaisia näkemyksellisiä kannanottoja eri asioista. Aivan yksin Juha Sipilää ei siis Keskustan kannatuksen noususta voi kiittää. Lisäisin joukkoon Väyrysen, Saarikon, Rehulan ja Pekkarisen. Muita ei tule mieleen.

SDP on aloittanut puheenjohtajakeskustelut. PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne on haastanut istuvan puheenjohtajan, mikä on demokratiassa hyvä asia. SDP on tärkeä puolue Suomen hyvinvointivaltion eräänä keskeisenä luojana sekä vakauden tuojana. En tunne Antti Rinnettä, en tosin tunne Jutta Urpilaistakaan. Vaikea siis arvioida, kumpi voisi rakentaa SDP:lle uuden nousun. Tosin Urpilaisen puheenjohtajakaudella puolue on tosiasiassa hävinnyt aivan jokaisessa vaalissa. Ja nyt kannatus on samalla tasolla, kuin Keskustan kannatus oli Mari Kiviniemen puheenjohtaja- ja pääministerikaudella. Olisin toivonut, että Eero Heinäluoma tai Lauri Ihalainen olisivat haastaneet Jutta Urpilaisen. Heillä kummallakin olisi ollut tarjota vahvaa polittista kompetenssia SDP:n uutta nousua varten. Mutta kumpikin on liian lojaali Urpilaiselle. Ikävä kyllä, niin SDP:n, kuin Suomen näkökulmasta. Hyvä, että edes Rinne lähti mukaan. Toimiva parlamentarismi tarvitsee myös yhden suuren vasemmistopuolueen ja SDP on ollut Isänmaatamme ja hyvinvointivaltiota rakentamassa vuosikymmenten ajan.

Kokoomuksen tilanne on mielenkiintoinen. Alex Stubb ja Henna Virkkunen ovat lähdössä (ja varmasti tulevat valituiksi) EU-parlamenttiin. Jyrki Katainen saattaa lähteä komissioon. Puheenjohtajapeli alkaa sen jälkeen ja vastakkain ovat sitten Jan Vapaavuori ja Petteri Orpo. Molemmat hyviä, mutta Vapaavuori kokeneempi ja parempi. Kokoomuksella on onni siinä, että puoluekoneistoa pyörittää erinomainen puoluesihteeri Taru Tujunen, jonka merkitystä ei voi vähätellä, kun puhutaan Kokoomuksen menestyksestä vuodesta 2006 lukien. Myös nykyinen ryhmäjohtaja Orpo on ollut hyvä valinta. Keskusta ei ole näissä kahdessa (puoluesihteeri ja ryhmäjohtaja) valinnassa menestynyt yhtä hyvin. Kimmo Tiilikainen tosin on hieman petrannut tehtävässään, mutta Timo "Pappa" Laanisen kannattaisi keskittyä teologian opintoihin ja antaa puoluetoimistossa tilaa nuoremmille.

Perussuomalaisten Timo Soini on vahvasti Juha Sipilän tavoin puolueensa menestyksen ykkönen. Tänään olin iloinen. En tunne Pirkko Ruohonen-Lerneriä enkä Jari Lindströmiä. Mutta iloitsin, että Jari Lindström tuli valituksi Perussuomalaisten ryhmäjohtajaksi. Hän vaikuttaa jämerältä ja selkeältä henkilöltä vetämään ryhmäänsä. Pirkko Ruohonen-Lernerin ulosanti ja kompetenssi on jäänyt minulle arvoitukseksi. Enemmän hänestä on mielestäni välittynyt kovuus, kylmäkiskoisuus, sulkeutuneisuus ja ylimielisyys. Ei suurta eroa siihen, millaiseksi koin aikanaan Mari Kiviniemen. Ruohonen-Lernerin lausumat medialle hänen hävittyään ryhmäjohtajan tehtävän vaalissa osoittavat hänet huonoksi häviäjäksikin. Siksi täytyy vain onnitella perussuomalaisten eduskuntaryhmää. Demokratia toimii, vaikka häviäjä ei sitä ilmeisesti tahdokaan tunnustaa. Puheenjohtaja Soinin lausumat tässä asiassa olivat ilahduttavat: "Pulinat pois - valinnat on tehty demokraattisesti." Puheenjohtajan lausuma antaa uudelle ryhmäjohtajalle hyvän lähtökohdan.

Eduskuntatyö on päässyt jälleen käyntiin ja Eurovaalit ovat edessä kevään aikana. Niistä tulee varmasti mielenkiintoiset. Jo yksin Paavo Väyrysen mukanaolo takaa sen. Keskustelua tullaan käymään ja asiapohjalta. Tätä asiapohjaa varten Paavo Väyryseltä on tulossa maaliskuussa kirja: Suomen linja, jossa hän maalailee omia ajatuksiaan ja näkemyksiään Suomen linjasta EU:ssa ja muutoinkin.

Kirjoja on tulossa vaalien jälkeen syyskesän-syksyn 2014 aikana myös Keskustan entiseltä puoluesihteeriltä, väitöskirjaansa valmistelevalta Jarmo Korhoselta sekä allekirjoittaneelta. Tämän alkuvuoden ja kevättalven-kevään aikana viimeistelen omaa kirjaani, samoin tekee Jarmo Korhonen. Uskon kummankin kirjasta tulevan mielenkiintoisen ja kiinnostavan katsauksen politiikan ja liike-elämän kulissien taakse. Toki oma kirjani on myös elämänkertani.

Elämä alkaa hiljalleen omaltakin osaltani palaamaan normaalimpaan rytmiin. Työskentely KauppaSuomi -lehden projektissa sekä Kärkkäinen -konsernissa on ollut ja edelleen on mielenkiintoista.

Mukavaa alkanutta vuotta, talviaikaa ja valoisaa sekä positiivista mieltä sinulle lukijani. Saatetaan rakas isänmaamme Suomi nousuun 2014 ! Siihen tarvitaan kaikilla elämänalueilla yhteistyötä ja positiivista mieltä, positiivisia ajatuksia ja positiivisia tekoja ! 

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat