Kuulumisia kevään, kesän ja syksyn ajalta sekä ajatuksiani politiikasta

Kevät, kesä ja pian syksykin on takana ja on kulunut yli viisi kuukautta siitä, kun olen viimeksi Uuteen Suomeen puheenvuoro -blogia kirjoittanut.

Työ on pitänyt kiireisenä, kun valtion määräämät rajoitteet poistuivat ja olen päässyt palaamaan normaaliin elämään ja työrytmiin. Olen sen myötä matkustellut heinä-, elo- ja syyskuiden aikana kotimaassa työasioissa 10.000-13.000 km/kk. Sen lisäksi pidin ensikertaa 20 vuoteen muutaman viikon ajan kesälomaakin ja kävin autoilemassa 11 euroopan maassa parin viikon ajan ajaen 6.500 km. Maailmalla kiertäminen avaa silmiä ja avartaa maailmaa. Matkoilla, erityisesti autoillessa, saa oikean mittasuhteen siihen, että Suomi on sittenkin varsin pieni maa ja pieni kansakunta eurooppalaisessakin mittasuhteessa. Samalla ulkomaanmatka teki hyvää ja avasi perspektiiviä elämään, olinhan varsin pienissä ympyröissä huhtikuun 19 päivästä 2012 aina joulukuun 23 päivään 2013 (20 kk:tta) ja sen jälkeen vielä valtion kontrollissa kesäkuun 21 päivään 2014 asti (6 kk:tta.) Vaikka siviilityöhön sainkin palata jo 17.09.2013, oli elämä monella tapaa rajoitettua ja rajoittunutta kesäkuun loppupuolelle asti. Nyt sekin kokemus on takana päin.

Työni J.Kärkkäinen Oy -konsernin kiinteistöjohtajana on mielenkiintoinen. On erinomaisen hieno asia, että saan tehdä työtä sektorilla, jonka itse koen ja tunnen osaavani. Kauppaketjun kiinteistöjohtaminen ei ole outoa. Olinhan liki 5 vuotta Kyösti (ja myös veljensä Kari) Kakkosen apuna silloisen työnantajani kautta rakentamassa Tokmanni -konsernissa sen liikepaikkaverkostoa sekä hoitamassa sen kiinteistöasioita kaikkineen. Sain olla mukana aikana, jolloin Tokmanni kasvoi 150 miljoonan liikevaihdosta lähes 700 miljoonan liikevaihtoon. Aikana, jolloin yhtiön myymäläverkosto kasvoi 60-70 myymälän ketjusta yli 140 myymälän ketjuksi. Teimme Suomen ennätyksen yhden vuoden aikana avattavien uusien yksiköiden määrällä (15 kpl) ja rakennutimme näiden ohessa Tokmannille uuden 75.000 m2 logistiikkakeskus-pääkonttorin Mäntsälään. Myimme myös yhtä lukuun ottamatta kaikki Tokmanni -konsernin taseessa olleet kiinteistöt sijoittajille. Hyvin ennakoitua sekin. Vaikka olen ollut monille kymmenille  kaupan ketjuille elämäni aikana kiinteistö- ja liikepaikkaverkostoa kehittämässä, oli Tokmanni -case kokemuksena omaa luokkaansa. Ja yhteistyö Kyöstin ja veljensä Karin kanssa sujui koko sen jakson erinomaisesti. Mm. tätä kokemusta saan nyt hyödyntää J.Kärkkäinen Oy -konsernin kiinteistö- ja liikepaikka-asioissa.

YLE:n vaalirahoittaja -dokumentti esitettiin monien vaiheiden jälkeen elokuussa 2014 TV1:ssä. Olen saanut siitä valtavan paljon palautetta. Kiitos jokaiselle palautteen antajalle. Suuri katsojamäärä, yhteensä lähes 700.000 katsojaa sekä saatu palaute, joka minulle itselleni eri muodoissa ylittää tuhannen määrän, vetää nöyräksi. Minulla oli koko dokumentin teossa helpoin tehtävä. Sain olla oma itseni ja vastasin vain kysymyksiin, joita Arvo Tuominen kävi "pakkolomamatkani" aikana minulle eri vuodenaikoina esittämässä ja kanssani juttelemassa.  Osuuteni oli siten dokumentin onnistumiseen pieni ja itse haluankin esittää erityiskiitokset YLE:n tuotantotiimille, jonka muodostivat tuottaja Erkko Lyytinen, toimittaja Arvo Tuominen, leikkaaja-äänimies Jorma Höri sekä kuvaaja Pauli Pessonoff. Olette ammattilaisia. Saatu palaute ja katsojamäärä huomioiden tiedätte itsekin, että teitte upeaa työtä. Kiitos teille kaikille isolla K:lla !

Olen myös saanut kesän ja syksyn aikana viettää aikaa läheisteni kanssa, erityisesti iäkkäiden vanhempieni sekä tyttäreni ja muun lähipiirini kanssa. Olen myös tavannut laajasti ystäviä, kavereita, asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja muita ihmisiä. Se kaikki on tuntunut hyvältä. Kiitos teille kaikille ja kiitos teistä kaikista !!!

Elämä jatkuu – sittenkin ! ! ! ! !

Politiikassa ajat ovat olleet ja ovat mielenkiintoisia. Kokoomuksessa ja SDP.ssä tapahtuneet puheenjohtajavaihdokset tulivat minulle yllätyksenä henkilöiden osalta. Pidin varmana ja toivoin, että Jutta Urpilainen jatkaisi SDP:n puheenjohtajana. Antti Rinteen valinta tuli täydellisesti "puun takaa." En sinänsä väitä, etteikö Antti Rinne tulisi ajan myötä menestymään SDP:n puheenjohtajana, mutta uskoin silti enemmän Jutta Urpilaisen kykyyn kääntää demareiden kannatus nousuun. Kokoomuksessa Jyrki Kataisen luopuminen ei tullut yllätyksenä. Osasin sitä odottaa. Yllätys se taisi olla monelle kokoomuslaiselle poliitikolle, jotka uskoivat Jyrkin voimien riittävän aina vain uudelleen Kokoomuksen voittokulun takaamiseen. Hallituspohja, jota Jyrki Katainen joutui olosuhteiden pakosta johtamaan tai joka taisi olla ainut realistinen kokoopano, oli alusta lähtien huono. Sen koossa pysymiseen koko vaalikauden ajan uskoi tuskin kukaan, varmasti ei Jyrki Katainenkaan. Ja vaikea rooli pääministerinä laittoi varmasti hänet jo aikaa sitten miettimään siirtymistä eurooppaan. Siirto taisi tulla sittenkin yllätyksenä Alex Stubbille, vaikka hän toisin antoi ymmärtää. Stubbiahan pidettiin itsestäänselvänä Suomen seuraavana komissaarina Olli Rehnin jälkeen.

Kokoomuksen puheenjohtajapeli Jan Vapaavuori, Alex Stubb ja Paula Risikko oli sellainen, että pidin itsestään selvänä ja varmana, että Jan Vapaavuori valitaan puheenjohtajaksi. Vaan ei valittukaan. Minä kuulun samaan joukkoon kuin Ben Zyskowicz ja suuri joukko kokoomusvaikuttajia. Koen ja koin Benin tavoin, että "olen menettänyt kykyni arvioida suomalaista politiikkaa ja kentän tuntemuksia." Lohdutus on ainoastaan se, että kaikki keskeiset Kokoomuksen pitkän linjan vaikuttajat ja merkkihenkilöt tukivat Jan Vapaavuorta ja tekivät samat virhearviot. Tällaista on politiikka. Tällaista on elämä. Täynnä yllätyksiä.

Yhtälailla olin varma, että Timo Laaninen joutuu tiukille Keskustan puoluekokouksessa puoluesihteerivaalissa. Pidin selvänä, että haastajista entinen kansanedustaja Janne Seurujärvi ottaa hänen kanssaan tiukan kisan. Vaan Timo voittikin aivan ylivoimaisesti kummatkin haastajansa saaden jo ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä ja tuli valituksi uudelle 2 vuotiskaudelleen. Hyvä niin. Timo on mies, joka tuntee Keskustan asiat, ihmiset ja verkostot. Pitkä kokemus puolueen eri tehtävissä antaa hänelle hyvän pohjan jatkaa. Eikä teologian opiskeluakaan voi huonona asiana miehelle pitää. Toki on myönnettävä, ettei Timolla ole ihan niin vahvaa karismaa ja kenttätuntemusta kuin oli edeltäjällään Jarmo Korhosella ja osin myös Eero Lankialla. Siltikin Juha Sipilällä on Timo Laanisessa hyvä työpari, joka toivottavasti trimmaa puoluekoneiston gallupennusteiden mukaiseen vaalivoittoon kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Juhalle ja Timolle parhainta menestystä siinä työssä !

Suomi tarvitsee yhden vahvan vasemmistopuolueen. Poliittinen järjestelmä ja yhteiskuntarauha tarvitsevat yhden vahvan vasemmistopuolueen. Siksi toivon, että SDP ja Antti Rinne saavat "koneen käyntiin" ja gallupit nousuun. Hetki sitten jo siltä näyttikin. Toivottavasti viimeisen gallupin takapakki oli vain ohimenevä vaihe ja SDP kohoaa sinne 18-19 %:n kannatustasolle. Se takaisi vaihtoehtoja seuraavaan hallituspohjaan. Jos Keskusta voittaa vaalit, kuten uskon, voisi hallituspohjana olla punamulta tai porvarihallitus. Jos Kokoomus voittaa vaalit, voisi pohjana olla sinipuna tai porvarihallitus. Muita jos sanoja tuskin tarvitaan. Vaalit voittaa joko Keskusta tai Kokoomus. Kolmanneksi tullee SDP ja vasta sen jälkeen Perussuomalaiset. Itse arvelen Perussuomalaisten menettävän 6-8 paikkaa kevään 2015 vaaleissa. Keskusta ja Kokoomus saattavat käydä hyvinkin tasaisen kisan ykköspaikasta. Arvelen suurimman puolueen ja kakkosen eron olevan 1-2 edustajanpaikkaa ja molempien kannatuksen olevan reilusti yli 20 %:a. Kisa käydään Uudellamaalla. Siellä Suomen Keskusta on tehnyt suurimman tähän astisen virheensä ehdokasasettelussaan. Puheenjohtaja Juha Sipilän olisi pitänyt asettua Uudellemaalle ehdokkaaksi. Hän ja Matti Vanhanen olisivat taanneet suuren menestyksen Keskustalle. Uudellamaalla ovat näet ehdolla Kokoomuksen pj Alex Stubb, SDP:n pj Antti Rinne ja Perussuomalaisten pj Timo Soini. Pohjois-Pohjanmaa olisi pärjännyt ilman Juha Sipilää. Siellä on hyvä ehdokasasettelu, joka olisi taannut hyvän menestyksen. Sipilä tuskin tuo lisäpaikkoja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta Uudellamaalla hän olisi tuonut. Matti Vanhanen tullee keräämään yli 30.000 ääntä, Juha Sipilä olisi kisannut Alex Stubbin ja Timo Soinin kanssa 40-50.000 äänestä, kun Antti Rinne joutunee tyytymään Matti Vanhasen kanssa samaan yli 30.000 ääneen. Kovia äänimääriä nekin. Alex Stubb saattaa jopa rikkoa Sauli Niinistön Uudenmaan vaalipiirissä tekemän eduskuntavaalien kaikkien aikojen äänten ennätyksen 60.563 ääntä. Mielenkiintoinen tulee olemaan kisa Uudellamaalla. Siellä Juha Sipilää nyt todella tarvittaisiin, jotta Keskusta takaisi ykkösasemansa ja tulisi suurimmaksi puolueeksi.

Veteraanipoliitikot ovat palaamassa kehään. Kansan keskuudessa on havaittavissa kautta Suomen halua palauttaa eduskuntaan kevään 2015 vaaleissa vanhoja kokeneita poliitikkoja. Onneksi heitä asettuu ehdolle eri puolueista melkoinen määrä. Suomen Keskustan riveissä mm.  puolueen entiset pitkäaikaiset puheenjohtajat, entinen pääministeri Matti Vanhanen ja entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen, entiset kansanedustajat ja ministerit Kauko Juhantalo ja Juha Korkeaoja sekä mm. entiset kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä, Hanna-Kaisa Heikkinen, Hannu Hoskonen, Markku Laukkanen, Lauri Oinonen ja Seppo Särkiniemi. Mm. he ovat havittelemassa paluuta. Uskon kaikkien edellä mainittujen myös siinä onnistuvan. Kokoomuksen riveihin siirtynyt Kristiilisdemokraattien entinen puheenjohtaja Bjarne Kallis sekä Perussuomalaisten riveihin asettunut Kristillisdemokraattien niinikään entinen puheenjohtaja Toimi Kankaannniemi edustavat myös veteraanikansanedustajien joukkoa. Ja tulevat valituksi, niin uskon. SDP:n pitäisi nyt kiireesti löytää vanhoja "sotaratsuja" riveihinsä ehdokkaikseen. Kansa arvostaa vaikeana ja epävakaana aikana veteraanipoliitikkoja ja haluaa heitä takaisin mukaan valtakunnan politiikkaan. Kokoomuksella on hiukan sama tilanne, kuin SDP:llä. Tosin veteraanipoliitikkojen Kimmo Sasin, Ben Zyskowiczin, Pertti Salolaisen ja Ilkka Kanervan osaamiselle on edelleen käyttöä ja heidän jatkostaan Kokoomus saa olla iloinen. Perussuomalaisillekaan ei olisi pahitteeksi saada lisää uskottavia ja kokeneita poliitikkoja rivehinsä, samankaltaisia, kuin Toimi Kankaanniemi ja puheenjohtaja Timo Soini ovat.

Kaikkineen, mielenkiintoiset tulevat olemaan nämä maamme 37 eduskuntavaalit, jotka järjestetään sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015.

Suomi tarvitsee nyt kokeneita ja osaavia poliitikkoja päättämään isänmaamme asioista ja linjasta näinä vaikeina ja epävakaina aikoina. Suomi täytyy saada nousuun ja meidän kaikkien on työskenneltävä sen hyväksi.

Mukavaa syksyn ja syystalven jatkoa sinulle tämän blogini lukija !

 

Arto Merisalo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

artsime
Kokoomus Heinola

Arto Heikki Merisalo on syntynyt Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen vanhalla rajalla Ruovedellä kesällä 1965 kasvaen siellä paikallislehti- ja sahateollisuuspiireissä. Hänen vaarinsa Lauri Merisalo oli seutukuntansa vahva vaikuttaja, mm. sahayhtiö Kotvio Oy:n sahanjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja sekä Ruovesi –lehden päätoimittaja kuin myös Ruoveden Yhteiskoulun perustaja. Merisalon isä Heikki toimi sahayhtiö Kotvio Oy:n metsätyönjohtajana ja hoiti perheen/suvun metsäomaisuutta.

Kouluaikana Arto Merisalo on ollut mukana mm. tukioppilastoiminnassa, kouluneuvostossa, Ruoveden Yhteiskoulun varojenkeräykseen liittyvissä jätepaperin keräysprojekteissa, matkailuasioissa (toimien mm. matkailuoppaana ja vetäen nuorten matkailun palvelupistettä) ja ollut aktiivinen erilaisessa muussakin paikallisessa järjestötoiminnassa. Arto työskenteli myös kaiken muun ohessa kesätyössä Kotvio Oy:n sahalla, jossa joutui 15 vuotiaana vakavaan työtapaturmaan, joka muutti hänen elämänsä suunnitelmat monella tavalla. Artolla oli kertomansa mukaan ennen kesän 1980 työtapaturmaa kaksi tavoitetta, joko sahanjohtajaksi ja sahateollisuuskouluun tai palopäälliköksi ja valtion palo-opistoon. Arto toimikin pikkupojasta aina vuoteen 1986 asti mukana palokuntatoiminnassa (Ruoveden VPK) ja on myöhempinä vuosikymmeninä tullut tunnetuksi edustamiensa yritysten kautta museopaloautojen keräilijänä. Molemmat alkuperäiset työhaaveet jäivät toteutumatta kesän 1980 tapahtumien seurauksena vaikka palokuntaharrastus ja työ sahateollisuuden parissa muilta osin sitten toteutuivatkin.

Arto Merisalo on toiminut avustajana ja freelancer -toimittajana 1981-1984 eri lehdissä, mm. K-M-V, Keskisuomalainen sekä Puumies -lehti. Vuosina 1982-85 hän on toiminut sahateollisuuden kone- ja laitetoimittajayhtiöiden sekä konepajayhtiöiden (Rauman Asentajakeskus Oy, Ruoveden Konepaja Oy, Suomen Sahapalvelu Oy) markkinointi- ja johtotehtävissä, syksystä 1985-1987 yrityskauppakonsulttina (SYK-Yhtiöt Oy, Suomen Yrityskonsultointi Oy ja Halkon-Yhtiöt/Varsinais-Suomen Hallituskonsultointi Oy), vuonna 1987 muutto Etelä-Pohjanmaalle Ähtäriin ja 1987-1993 Merisalo toimi sekä perheen yhtiöiden (mm. Ykkösvälittäjät Oy ja Kiinteistö Oy Wester) parissa, Vääräkosken kartanon isäntänä, että samanaikaisesti kiinteistö- ja sijoitusjohtajana noin 150 miljoonan euron kiinteistösalkun omistaneen etelä-pohjalaistaustaisen yksityishenkilön yritysten (Liikekiinteistöjen Vuokraus Oy ja Notariaatti Munsa Oy) palveluksessa. 1993 muutto Espooseen ja 1993-1995 yritysjohdon ja yrityskaupan konsulttina sekä Käsi Sydämelle ry:n ja Yhdessä Jaksamme Huomiseen ry:n projektijohtajana, 1996-1998 huonekalukaupan ja huonekaluteollisuuden konsulttina sekä markkinointijohtaja (Expo-Unito ja Suomi-Soffa), 1996-2001 Kanrak Toimitilapalvelut Oy:n, Kanrak Group Oy:n ja Kanrak LKV Oy:n yksikönjohtajana. 2002-2009 Arto Merisalo toimi Nova -konsernissa sen eri yhtiöissä yksikönjohtajana, liiketoimintajohtajana sekä 2007-2009 Novan kiinteistökehitysyhtiön toimitusjohtajana. Syyskesästä 2008 lukien aina huhtikuulle 2012 Arto Merisalo toimi Suomen Toimitilapalvelut Oy:n toimitusjohtajana ja toimitilakonsulttina ja sen ohessa syksystä 2009 aina toukokuuhun 2010 asti Motonetin perustajan, ekonomi Lauri Juntusen Virsseli Oy Toimitilapalveluissa kiinteistökehitysjohtajana. Toukokuusta 2010 lukien huhtikuun alkuun 2011 Merisalo toimi Kanrak Oy:ssä senior partnerina ja huhtikuusta 2011 lukien vuoden 2011 loppuun Lease Deal Oyj -konserniin kuuluvan Hansa Deal Oy:ssä (nykyinen Aninkainen Toimitilat Oy) kiinteistökehityspalvelut -sektorin toimialajohtajana jatkaen siitä lukien STTP Oy:n toimitusjohtajana ja toimitilakonsulttina siihen asti, kunnes lähti julkisuudesta tunnetulla tavalla 19.04.2012 Suomen valtion määräämälle "pakkolomamatkalle" eli suorittamaan Nova -konsernin konkursseihin liittyen saamaansa vapausrangaistusta, joka päättyi koevapauteen 22.12.2013 ja lopulliseen vapautumiseen 22.06.2014. Arto Merisalo aloitti 18.09.2013 vanhan ystävänsä Juha Kärkkäisen omistamassa tavarataloyhtiö J.Kärkkäinen Oy:ssä siviilityössä lehtiuudistusprojektissa, jossa yhtiö lopetti aiemman lehtensä ja täysin uusi lehti ilmestyi ensi kertaa joulukuun 05 päivänä 2013 nimellä KauppaSuomi. Uudesta lehdestä tuli Suomen suurin kerran viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti, jonka valtakunnallisella jakelulla on yli 2 miljoonan lehden jakelulevikki ja peruslehdelläkin on yli miljoonan lehden jakelulevikki. Arto Merisalon mukaan KauppaSuomen projekti oli mielenkiintoinen hanke olla mukana ja paluu siviili- sekä työelämään toteutui tämän haasteellisen projektin kautta positiivisesti. Lehtiprojektista Arto Merisalo siirtyi 17.02.2014 lukien J.Kärkkäinen -konsernin ja sen tytäryhtiöiden kiinteistöjohtajaksi ja samalla Juha Kärkkäisen omistuksessa tuolloin olleen 1989 perustetun kiinteistökehitys- ja konsultointiyhtiö NordPoint Group Oy:n (aiempi Sadepisara Oy) kiinteistö- ja liiketoimintajohtajaksi ja senior advisor -tehtävään. Tästä tehtävästä hän siirtyi Nordic Icon Consulting Oy:n ja Nordic Icon Group NG Oy:n kiinteistö- ja liiketoimintajohtajaksi 01.09.2019 lukien, jossa tehtävässä Merisalo edelleen toimii. Lisätietoa Merisalon nykyisestä työstä löytyy tästä linkistä: www.nordicon.fi

Arto Merisalo on toiminut kiinteistökehittäjänä sekä rakennuttanut kulloisenkin tiiminsä kanssa vuosien 1998-2023 aikana runsaan miljardin euron arvosta yli miljoona neliötä (m2) erilaisia kaupan, logistiikan ja tuotannon ja muiden toimitilasektoreiden kiinteistökehityskohteita eri puolille Suomea eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Näiden hankkeiden kautta maakuntiin on syntynyt yli 6.000 uutta työpaikkaa.

Liiketoimien ohessa Arto on ollut mukana sekä eri kristillisten järjestöiden taustatoiminnoissa että politiikan taustakulisseissa. Hengellisellä puolella hän on toiminut sekä kirkon, että nk. vapaiden suuntien sektorilla, mm. helluntailiikkeessä. Nykyisin Merisalo kuuluu evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä evankelisiin (SLEY) ja pitkään (1998-2016) hän kuului kirkon herätysliikkeistä herännäisiin, eli körtteihin. Arto luonnehtikin tuolloin itseään Paavo Ruotsalaismaiseksi karismaattiseksi körtiksi. Herännäisyys ja evankelinen liike SLEY ovat syntyneet osittain samoista hengellisistä lähtökohdista. Merisalo mielletään hengellisissä piireissä nk. karismaatikoksi.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta Merisalo joutui julkisuuteen Timo Kallin aikaansaaman vaalirahakohun alettua toukokuussa 2008. Hän oli mukana muutamien julkisuudessakin esillä olleiden yrittäjäystäviensä (Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari, Tapani Yli-Saunamäki, Lauri Juntunen ym) kanssa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS) toiminnassa taustavaikuttajana sekä osaltaan myös taustalla vaikuttamassa Matti Vanhasen johtaman porvarihallituksen syntyyn eduskuntavaalien jälkeen 2007.

Kun Arto Merisalo pettyi aikanaan Kokoomuksen ja vanhan kaverinsa, silloisen pääministerin Harri Holkerin politiikkaan sekä käyttäytymiseen eduskuntavaalien 1987 jälkeisen hallituksen muodostamisen prosesseissa kuin erityisesti presidentinvaaleissa vuoden 1988 kevättalvella ja erosi Kokoomuksesta sekä liittyi Ähtärissä asuessaan Suomen Keskustaan kuului hän puolueeseen 22 vuotta, kunnes Merisalo joutui 2010 valitun Keskustan silloisen puoluejohdon aikana ristiriitaan Mari Kiviniemen, Timo Laanisen ja muun Keskustan liberaalitaustaisen tai sitä myötäilleen johdon kanssa. Kiviniemen ja hänen johtamansa liberaalisiiven kanssa kokemansa ristiriidan jälkeen Merisalo erosi Suomen Keskustan jäsenyydestä. Merisalon mukaan hän ei voinut hyväksyä Kiviniemen ja Laanisen johtokaudella harjoitettua politiikkaa ja henkilöihin käyvää "mustamaalausta." Merisalo oli sitoutumattomana porvarina 2010-2018 Keskustan 22 vuoden jäsenyyden jälkeen ja tie vei takaisin Kokoomukseen, jonka nykypolitiikka vastaa paremmin hänen nykyisiä poliittisia näkemyksiään. Eli tasan 30 vuoden jälkeen paluu Kokoomuksen jäseneksi tapahtui keväällä 2018.

Tiedetään, että Arto Merisalo kaikesta kokemastaan huolimatta on hyvin verkostoitunut ja tunnetusti pitää edelleen yhteyttä eri puolueiden "sisäpiiriin" ja liikkuu normaalioloissa työnsä puolesta laajalti (220-240 matkapäivää ja 130-150.000 km/vuodessa) koko Suomen alueella tavaten kuukausittain satoja ihmisiä ja kun hän lisäksi aktiivisesti seuraa politiikkaa sekä yhteiskunnallista vaikuttamista, toimii hän Uuden Suomen puheenvuoro -palstalla blogistina kirjoittaen eri aiheista aina silloin tällöin kertoen samalla erilaisia omia ajatuksiaan ja näkemyksiään ajankohtaisista aiheista sekä asioista omien kuulumisiensa ohessa!

Menneinä vuosina Arto Merisalo on nähty otsikoissa useimmiten elämässä läpikäytyihin mahalaskuihin (konkursseihin) ja niihin kytkeytyneisiin vanhoihin oikeudenkäynteihin liittyen. Yrittäjänä hän on omissa liiketoiminnassaan siis kokenut pariin kertaan täydellisen "mahalaskun" eli konkurssin ja läpikäynyt pitkät vuosien oikeusprosessit, joiden seurauksena hän on saanut myös talousrikostuomioita, joilla Arton mukaan on häntä ollut helppo lyödä, mustamaalata ja käyttää häntä "lyömävälineenä" muidenkin suuntaan. Mutta Arton näkemyksen mukaan sellainenkin on kestettävä, koska kaikki tuo on elettyä elämää ja kaikki ongelmat sekä vaikeudet elämässä on sinänsä Arton näkemyksen mukaan itse omien valintojen kautta hankittuja ja/tai aiheutettuja eikä eilistä ja mennyttä voi muuttaa. Tosiasiat ja oma elämänhistoria on tunnustettava. "Seepra ei pääse raidoistaan, eikä pantteri täplistään, menneisyys on hyväksyttävä tosiasiana kaikkine kipuineen ja tehtyine virheineen ja vaikka sanktiot on saatu ja sovitettu sekä nollattu, aina on tahoja, jotka muistavat nostaa menneisyyden esiin, mutta sekin on kestettävä," hän sanoo.

Kaikesta kokemastaan huolimatta Arto sanoo katsovansa tulevaisuuteen selkä suorana ja uskoen huomiseen ! 🥰🙏 Suomi nousee ja menestyy Arton näkemyksen mukaan vain niillä ajatuksilla.

Arton löydät halutessasi myös facebookista, linkedinista ja twitteristä hänen omalla nimellään.

Lempilainaukset Artolla ovat edesmenneen tasavallan presidentin Urho Kekkosen suusta:

"Katso taaksepäin, kiitä. Katso eteenpäin, luota. Katso ylöspäin, usko." (UKK 1978)

ja ‎

"meidän on politiikan keinoin pidettävä huoli siitä, että olemme aina saapuvilla siellä, missä asioistamme päätetään ja että kaikissa olosuhteissa kykenemme varjelemaan itsenäisyyttämme ja vapauttamme." (UKK 1976)

Elämänkertakirjan kirjoittaminen alkoi keväällä 2012 ja se jatkuu edelleen, julkaisuajankohtaa Arto Merisalo on halunnut toistaiseksi siirtää vuosiin 2024-2025.

Lisäksi Arton elämänvaiheista viime vuosilta tehtiin YLE:n ja toimittaja Arvo Tuomisen toimesta tv-dokumentti vaalirahoittaja, joka esitettiin elokuussa 2014 YLE TV1:ssä. YLE siirsi dokumentin esittämisen huhtikuun 2014 lopusta yli eurovaalien johtaja Riitta Pihlajamäen päätöksin, jota päätöstä laajasti kummasteltiin. Dokumentilla oli kaikkineen yli 700.000 katsojaa. Dokumentin voit halutessasi katsoa tämän linkin kautta:

https://www.youtube.com/watch?v=y_snxphTAek&t=1s

Toimittaja Maria Petterssonin HS:n maaliskuun 2015 kuukausiliitteeseen tekemän henkilökuvahaastattelun Artosta löydät täältä:

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002806136.html
.
Suomen Keskustan entinen puoluesihteeri, FM Jarmo Korhonen kirjoittaa Arto Merisalosta ja tämän roolista vuoden 2006 tasavallan presidentin vaalissa ja eduskuntavaaleihin 2007 liittyen kirjassaan "Maan Tapa", Tammi 2015. Kirja avaa laajan näkökulman Merisalon asemaan ja verkostoitumiseen noiden vuosien poliittisissa tapahtumissa. Korhonen on väitöskirjatyötään varten saanut myös tutustua Arto Merisalon laajaan arkistoon vuosien 1997-2012 ajalta.

Merisalo toimii siis edelleen kaiken elämänsä ryöpytyksen, vastoinkäymisten (ja viime vuosina joidenkin nk. "tutkivien journalistien" aktiivisesta ja johdonmukaisesta negatiivisesta kirjoittelusta huolimatta) edelleen työssään kiinteistöliiketoiminnassa ja verkostoituu suomalaisessa yhteiskunnassa sen eri sektoreilla kannustaen myös muita "kanssamatkustajia" elämänmatkallaan tekemään samoin sekä kääntämään lehteä menneisyydestä ja keskittymään tähän päivään ja katsoen positiivisesti tulevaan. 🥰

Sähköpostit Artolle kulkevat osoitteella: arto@artomerisalo.fi tai arto.merisalo@nordicon.fi

Samantapainen, ehkä hiukan omakohtaisempi ja inhimillisempi yhteenveto Arton elämästä on ollut vuosia hänen fb-sivuillaan kohdassa tietoja sekä sieltä kohdasta tietoja käyttäjästä Arto klikkaamalla:

https://www.facebook.com/arto.merisalo/about_details

Linkedinin kautta löytyy lisäksi Arton tarkka työhistoriani:

https://www.linkedin.com/in/arto-merisalo-20760739/?locale=fi_FI

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu