Kuulumisia kevään, kesän ja syksyn ajalta sekä ajatuksiani politiikasta
Kevät, kesä ja pian syksykin on takana ja on kulunut yli viisi kuukautta siitä, kun olen viimeksi Uuteen Suomeen puheenvuoro -blogia kirjoittanut.
Työ on pitänyt kiireisenä, kun valtion määräämät rajoitteet poistuivat ja olen päässyt palaamaan normaaliin elämään ja työrytmiin. Olen sen myötä matkustellut heinä-, elo- ja syyskuiden aikana kotimaassa työasioissa 10.000-13.000 km/kk. Sen lisäksi pidin ensikertaa 20 vuoteen muutaman viikon ajan kesälomaakin ja kävin autoilemassa 11 euroopan maassa parin viikon ajan ajaen 6.500 km. Maailmalla kiertäminen avaa silmiä ja avartaa maailmaa. Matkoilla, erityisesti autoillessa, saa oikean mittasuhteen siihen, että Suomi on sittenkin varsin pieni maa ja pieni kansakunta eurooppalaisessakin mittasuhteessa. Samalla ulkomaanmatka teki hyvää ja avasi perspektiiviä elämään, olinhan varsin pienissä ympyröissä huhtikuun 19 päivästä 2012 aina joulukuun 23 päivään 2013 (20 kk:tta) ja sen jälkeen vielä valtion kontrollissa kesäkuun 21 päivään 2014 asti (6 kk:tta.) Vaikka siviilityöhön sainkin palata jo 17.09.2013, oli elämä monella tapaa rajoitettua ja rajoittunutta kesäkuun loppupuolelle asti. Nyt sekin kokemus on takana päin.
Työni J.Kärkkäinen Oy -konsernin kiinteistöjohtajana on mielenkiintoinen. On erinomaisen hieno asia, että saan tehdä työtä sektorilla, jonka itse koen ja tunnen osaavani. Kauppaketjun kiinteistöjohtaminen ei ole outoa. Olinhan liki 5 vuotta Kyösti (ja myös veljensä Kari) Kakkosen apuna silloisen työnantajani kautta rakentamassa Tokmanni -konsernissa sen liikepaikkaverkostoa sekä hoitamassa sen kiinteistöasioita kaikkineen. Sain olla mukana aikana, jolloin Tokmanni kasvoi 150 miljoonan liikevaihdosta lähes 700 miljoonan liikevaihtoon. Aikana, jolloin yhtiön myymäläverkosto kasvoi 60-70 myymälän ketjusta yli 140 myymälän ketjuksi. Teimme Suomen ennätyksen yhden vuoden aikana avattavien uusien yksiköiden määrällä (15 kpl) ja rakennutimme näiden ohessa Tokmannille uuden 75.000 m2 logistiikkakeskus-pääkonttorin Mäntsälään. Myimme myös yhtä lukuun ottamatta kaikki Tokmanni -konsernin taseessa olleet kiinteistöt sijoittajille. Hyvin ennakoitua sekin. Vaikka olen ollut monille kymmenille kaupan ketjuille elämäni aikana kiinteistö- ja liikepaikkaverkostoa kehittämässä, oli Tokmanni -case kokemuksena omaa luokkaansa. Ja yhteistyö Kyöstin ja veljensä Karin kanssa sujui koko sen jakson erinomaisesti. Mm. tätä kokemusta saan nyt hyödyntää J.Kärkkäinen Oy -konsernin kiinteistö- ja liikepaikka-asioissa.
YLE:n vaalirahoittaja -dokumentti esitettiin monien vaiheiden jälkeen elokuussa 2014 TV1:ssä. Olen saanut siitä valtavan paljon palautetta. Kiitos jokaiselle palautteen antajalle. Suuri katsojamäärä, yhteensä lähes 700.000 katsojaa sekä saatu palaute, joka minulle itselleni eri muodoissa ylittää tuhannen määrän, vetää nöyräksi. Minulla oli koko dokumentin teossa helpoin tehtävä. Sain olla oma itseni ja vastasin vain kysymyksiin, joita Arvo Tuominen kävi "pakkolomamatkani" aikana minulle eri vuodenaikoina esittämässä ja kanssani juttelemassa. Osuuteni oli siten dokumentin onnistumiseen pieni ja itse haluankin esittää erityiskiitokset YLE:n tuotantotiimille, jonka muodostivat tuottaja Erkko Lyytinen, toimittaja Arvo Tuominen, leikkaaja-äänimies Jorma Höri sekä kuvaaja Pauli Pessonoff. Olette ammattilaisia. Saatu palaute ja katsojamäärä huomioiden tiedätte itsekin, että teitte upeaa työtä. Kiitos teille kaikille isolla K:lla !
Olen myös saanut kesän ja syksyn aikana viettää aikaa läheisteni kanssa, erityisesti iäkkäiden vanhempieni sekä tyttäreni ja muun lähipiirini kanssa. Olen myös tavannut laajasti ystäviä, kavereita, asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja muita ihmisiä. Se kaikki on tuntunut hyvältä. Kiitos teille kaikille ja kiitos teistä kaikista !!!
Elämä jatkuu – sittenkin ! ! ! ! !
Politiikassa ajat ovat olleet ja ovat mielenkiintoisia. Kokoomuksessa ja SDP.ssä tapahtuneet puheenjohtajavaihdokset tulivat minulle yllätyksenä henkilöiden osalta. Pidin varmana ja toivoin, että Jutta Urpilainen jatkaisi SDP:n puheenjohtajana. Antti Rinteen valinta tuli täydellisesti "puun takaa." En sinänsä väitä, etteikö Antti Rinne tulisi ajan myötä menestymään SDP:n puheenjohtajana, mutta uskoin silti enemmän Jutta Urpilaisen kykyyn kääntää demareiden kannatus nousuun. Kokoomuksessa Jyrki Kataisen luopuminen ei tullut yllätyksenä. Osasin sitä odottaa. Yllätys se taisi olla monelle kokoomuslaiselle poliitikolle, jotka uskoivat Jyrkin voimien riittävän aina vain uudelleen Kokoomuksen voittokulun takaamiseen. Hallituspohja, jota Jyrki Katainen joutui olosuhteiden pakosta johtamaan tai joka taisi olla ainut realistinen kokoopano, oli alusta lähtien huono. Sen koossa pysymiseen koko vaalikauden ajan uskoi tuskin kukaan, varmasti ei Jyrki Katainenkaan. Ja vaikea rooli pääministerinä laittoi varmasti hänet jo aikaa sitten miettimään siirtymistä eurooppaan. Siirto taisi tulla sittenkin yllätyksenä Alex Stubbille, vaikka hän toisin antoi ymmärtää. Stubbiahan pidettiin itsestäänselvänä Suomen seuraavana komissaarina Olli Rehnin jälkeen.
Kokoomuksen puheenjohtajapeli Jan Vapaavuori, Alex Stubb ja Paula Risikko oli sellainen, että pidin itsestään selvänä ja varmana, että Jan Vapaavuori valitaan puheenjohtajaksi. Vaan ei valittukaan. Minä kuulun samaan joukkoon kuin Ben Zyskowicz ja suuri joukko kokoomusvaikuttajia. Koen ja koin Benin tavoin, että "olen menettänyt kykyni arvioida suomalaista politiikkaa ja kentän tuntemuksia." Lohdutus on ainoastaan se, että kaikki keskeiset Kokoomuksen pitkän linjan vaikuttajat ja merkkihenkilöt tukivat Jan Vapaavuorta ja tekivät samat virhearviot. Tällaista on politiikka. Tällaista on elämä. Täynnä yllätyksiä.
Yhtälailla olin varma, että Timo Laaninen joutuu tiukille Keskustan puoluekokouksessa puoluesihteerivaalissa. Pidin selvänä, että haastajista entinen kansanedustaja Janne Seurujärvi ottaa hänen kanssaan tiukan kisan. Vaan Timo voittikin aivan ylivoimaisesti kummatkin haastajansa saaden jo ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä ja tuli valituksi uudelle 2 vuotiskaudelleen. Hyvä niin. Timo on mies, joka tuntee Keskustan asiat, ihmiset ja verkostot. Pitkä kokemus puolueen eri tehtävissä antaa hänelle hyvän pohjan jatkaa. Eikä teologian opiskeluakaan voi huonona asiana miehelle pitää. Toki on myönnettävä, ettei Timolla ole ihan niin vahvaa karismaa ja kenttätuntemusta kuin oli edeltäjällään Jarmo Korhosella ja osin myös Eero Lankialla. Siltikin Juha Sipilällä on Timo Laanisessa hyvä työpari, joka toivottavasti trimmaa puoluekoneiston gallupennusteiden mukaiseen vaalivoittoon kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Juhalle ja Timolle parhainta menestystä siinä työssä !
Suomi tarvitsee yhden vahvan vasemmistopuolueen. Poliittinen järjestelmä ja yhteiskuntarauha tarvitsevat yhden vahvan vasemmistopuolueen. Siksi toivon, että SDP ja Antti Rinne saavat "koneen käyntiin" ja gallupit nousuun. Hetki sitten jo siltä näyttikin. Toivottavasti viimeisen gallupin takapakki oli vain ohimenevä vaihe ja SDP kohoaa sinne 18-19 %:n kannatustasolle. Se takaisi vaihtoehtoja seuraavaan hallituspohjaan. Jos Keskusta voittaa vaalit, kuten uskon, voisi hallituspohjana olla punamulta tai porvarihallitus. Jos Kokoomus voittaa vaalit, voisi pohjana olla sinipuna tai porvarihallitus. Muita jos sanoja tuskin tarvitaan. Vaalit voittaa joko Keskusta tai Kokoomus. Kolmanneksi tullee SDP ja vasta sen jälkeen Perussuomalaiset. Itse arvelen Perussuomalaisten menettävän 6-8 paikkaa kevään 2015 vaaleissa. Keskusta ja Kokoomus saattavat käydä hyvinkin tasaisen kisan ykköspaikasta. Arvelen suurimman puolueen ja kakkosen eron olevan 1-2 edustajanpaikkaa ja molempien kannatuksen olevan reilusti yli 20 %:a. Kisa käydään Uudellamaalla. Siellä Suomen Keskusta on tehnyt suurimman tähän astisen virheensä ehdokasasettelussaan. Puheenjohtaja Juha Sipilän olisi pitänyt asettua Uudellemaalle ehdokkaaksi. Hän ja Matti Vanhanen olisivat taanneet suuren menestyksen Keskustalle. Uudellamaalla ovat näet ehdolla Kokoomuksen pj Alex Stubb, SDP:n pj Antti Rinne ja Perussuomalaisten pj Timo Soini. Pohjois-Pohjanmaa olisi pärjännyt ilman Juha Sipilää. Siellä on hyvä ehdokasasettelu, joka olisi taannut hyvän menestyksen. Sipilä tuskin tuo lisäpaikkoja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta Uudellamaalla hän olisi tuonut. Matti Vanhanen tullee keräämään yli 30.000 ääntä, Juha Sipilä olisi kisannut Alex Stubbin ja Timo Soinin kanssa 40-50.000 äänestä, kun Antti Rinne joutunee tyytymään Matti Vanhasen kanssa samaan yli 30.000 ääneen. Kovia äänimääriä nekin. Alex Stubb saattaa jopa rikkoa Sauli Niinistön Uudenmaan vaalipiirissä tekemän eduskuntavaalien kaikkien aikojen äänten ennätyksen 60.563 ääntä. Mielenkiintoinen tulee olemaan kisa Uudellamaalla. Siellä Juha Sipilää nyt todella tarvittaisiin, jotta Keskusta takaisi ykkösasemansa ja tulisi suurimmaksi puolueeksi.
Veteraanipoliitikot ovat palaamassa kehään. Kansan keskuudessa on havaittavissa kautta Suomen halua palauttaa eduskuntaan kevään 2015 vaaleissa vanhoja kokeneita poliitikkoja. Onneksi heitä asettuu ehdolle eri puolueista melkoinen määrä. Suomen Keskustan riveissä mm. puolueen entiset pitkäaikaiset puheenjohtajat, entinen pääministeri Matti Vanhanen ja entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen, entiset kansanedustajat ja ministerit Kauko Juhantalo ja Juha Korkeaoja sekä mm. entiset kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä, Hanna-Kaisa Heikkinen, Hannu Hoskonen, Markku Laukkanen, Lauri Oinonen ja Seppo Särkiniemi. Mm. he ovat havittelemassa paluuta. Uskon kaikkien edellä mainittujen myös siinä onnistuvan. Kokoomuksen riveihin siirtynyt Kristiilisdemokraattien entinen puheenjohtaja Bjarne Kallis sekä Perussuomalaisten riveihin asettunut Kristillisdemokraattien niinikään entinen puheenjohtaja Toimi Kankaannniemi edustavat myös veteraanikansanedustajien joukkoa. Ja tulevat valituksi, niin uskon. SDP:n pitäisi nyt kiireesti löytää vanhoja "sotaratsuja" riveihinsä ehdokkaikseen. Kansa arvostaa vaikeana ja epävakaana aikana veteraanipoliitikkoja ja haluaa heitä takaisin mukaan valtakunnan politiikkaan. Kokoomuksella on hiukan sama tilanne, kuin SDP:llä. Tosin veteraanipoliitikkojen Kimmo Sasin, Ben Zyskowiczin, Pertti Salolaisen ja Ilkka Kanervan osaamiselle on edelleen käyttöä ja heidän jatkostaan Kokoomus saa olla iloinen. Perussuomalaisillekaan ei olisi pahitteeksi saada lisää uskottavia ja kokeneita poliitikkoja rivehinsä, samankaltaisia, kuin Toimi Kankaanniemi ja puheenjohtaja Timo Soini ovat.
Kaikkineen, mielenkiintoiset tulevat olemaan nämä maamme 37 eduskuntavaalit, jotka järjestetään sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015.
Suomi tarvitsee nyt kokeneita ja osaavia poliitikkoja päättämään isänmaamme asioista ja linjasta näinä vaikeina ja epävakaina aikoina. Suomi täytyy saada nousuun ja meidän kaikkien on työskenneltävä sen hyväksi.
Mukavaa syksyn ja syystalven jatkoa sinulle tämän blogini lukija !
Arto Merisalo
Kommentit (0)