*

Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

Ajatuksiani ja kuulumisia vaalien sekä kevään lähestyessä

On taas vierähtänyt hetki, kun olen aikaansaanut kirjoittaa tänne Uuden Suomen puheenvuoro -blogiini. Työ J.Kärkkäinen Oy -konsernissa on pitänyt kiireisenä, olen istunut palafereita sekä matkustellut ympäri Suomea tutustuen kiinteistömarkkinoihin, kiinteistökohteisiin ja  lisäksi olen tavannut asiakkaita, yhteistyökumppaneita sekä sen ohessa kavereita ja ystäviä. Kilometrejä on kertynyt joka kuukausi viime kesäkuusta lähtien 10-12.000 km ja työsuhdeautoni mittariin onkin kertynyt viimeisen kymmenen kuukauden aikana yli 100.000 km. Tällä tavoin olen palauttanut itseni "kartalle" Suomen kiinteistöliiketoiminnan markkinoilla.  

Omista kuulumisistani voit lukea enemmän Helsingin Sanomien toimittaja Maria Petterssonin tekemän maaliskuun kuukausiliitteen henkilökuva -haastattelun kautta, jossa kertoilen ajatuksiani. Jos juttu kiinnostaa, se löytyy tämän linkin kautta: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1425532472256

Vaalit lähestyvät. Ennakkoäänestys jatkuu huomiseen 14.04.2015. Varsinainen vaalipäivähän on tuleva sunnuntai 19.04.2015. Silloin ratkaistaan Suomen suunta. Toivotaan, että äänestysaktiivisuus nousee vuoden 2011 eduskuntavaaleista edes muutaman prosentin. Tähän astisen ennakkoäänestyksen perusteella vaikuttaisi nousua tulevan ainakin 1-1,5 %:n verran edellisestä. Hyvä sekin !

On aina mukava spekuloida tulevaisuudella, vaikka ennustaminen onkin vaikeaa.  Ajattelin kuitenkin tehdä analyysiä ja ennustetta omien kokemusteni ja oman tuntemukseni mukaan ja tältä tilanne minusta nyt näyttää:

Suomen Keskusta rp matkaa puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla kohti vaalien murskavoittoa. Vuoden 1991 Esko Ahon johdolla hankittu "veret seisauttava vaalivoitto" taitaa olla nyt toistamiseen tosiasia. Arvelen keskustan saavan tulevaan eduskuntaa 53-56 paikkaa. Joka tapauksessa Keskusta nousee Mari Kiviniemen aikaansaamasta massiivisesta romahduksesta, eli paikkamäärä noussee nykyisestä 35 edustajasta noin 20 edustajalla. Kiviniemen johdolla aikaansaatu romahdus merkitsi Keskustalle tosiasiassa uutta alkua, uutta mahdollisuutta.  Kun puolue putosi riittävän alas, oli sieltä vain yksi suunta, ylöspäin. Juha Sipilän johdolla se on toteutunut onnistuneesti. Mari Kiviniemen ja Timo Laanisen Lahden puoluekokouksessa 2010 julistama "puhdas pöytä, uusi alku" ei toteutunut Kiviniemen puheenjohtaja-aikana, mutta on toteutunut Sipilän aikana. Sipilä, vaikka menestynyt yritysjohtaja on ollutkin, tarvitsee vaalien jälkeen ympärilleen kokenutta voimaa. Siinä eivät auta hänen ympärillään pyörivät nuoret ja keski-ikäiset keskustaliberaalit, joiden kokemus ja osaaminen on samaa heikkoa luokkaa, kuin Kokoomuksen ja SDP:n useiden nykyhallituksen nuorten ministereiden. Samanlaisen "lastentarhaosaston" tuominen vaikeana aikana politiikan keskeisiin tehtäviin johtaa Stubbin hallituksen tapaiseen sekavaan kaaosmaiseen toimintaan ja sitä Sipilä tuskin toivoo omalle kohdalleen. Siksi Soinin pelotteleman "vahakabinetin", eli keskustan veteraanipoliitikkojen joukon kokemusta tarvitaan. Heitä ovat mm. Paavo Väyrynen, Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen, Olavi Ala-Nissilä, Kauko Juhantalo ja Juha Korkeaoja joitakin mainitakseni. Soinia harmittaa varmasti se, ettei hänellä ole tätä "vahakabinetiksi" nimeämäänsä kokeneiden ja osaavien veteraanipoliitikkojen reserviä. Sitä perintöä ei ole SMP:stä tullut eikä Perussuomalaisiin syntynyt. Viimeisetkin SMP:n veteraanipoliitikot taitavat näissä vaaleissa siirtyä reserviin ja Timo Soini saa jatkaa entisenä SMP:n miehenä politiikan polkuaan yksin. Juha Sipilän harteille uskotaan nyt Suomen tulevaisuus, vaikeat päätökset ja ratkaisut, kuten Esko Aholle 1991. Helppoa tietä ja helppoja ratkaisuita ei ole edessä, vain haasteellisia ja vaikeita aikoja päätöksineen. Mutta Sipilä on ottanut kokeneena sekä menestyneenä yrittäjänä ja yritysjohtajana asenteen, että kun isänmaa kutsuu vaikeanakin aikana, niin kääritään hiat ja ryhdytään työhön rakentamaan parempaa Suomea. Kokeneet veteraanipoliitikot ovat siinä suurena apuna, koska elämänkokemuksesta ja pitkästä poliittisesta urasta on suurta hyötyä vaikeana aikana. Ja meidän jokaisen suomalaisen vuoksi toivon Juhalle ja joukoilleen menestystä sekä siunausta kaikessa tulevassa toiminnassa ja työssä !   

SDP:n uskon onnistuvan saamaan näissä vaaleissa torjuntavoiton. Uskon heidän paikkamääränsä säilyvän ennallaan 42 paikassa tai nousevan 43-44 edustajanpaikkaan. Hyvä niin. Vaikeana aikana tarvitaan vahvaa vasemmistoakin. Kun joudutaan tekemään koko kansakuntaa koskevia vaikeita päätöksiä työelämän kysymyksissä ja monissa muissa jokaista suomalaista koskevassa kysymyksessä, leikkaamaan ja kiristämään nyörejä muun ohessa, tarvitaan siihen vahvan vasemmiston tukea. Ellei SDP ole kantamassa vastuuta Keskustan kanssa (punamulta- tai kansanrintamapohjalla) voi edessä olla yhteiskuntarauhan järkkymistä, mm laajoja lakkoja jne. Siksi vasemmiston, erityisesti SDP:n mukanaolo vaalien jälkeisessä hallituksessa on välttämätöntä. Sitä paitsi Suomen hyvinvointi on rakennettu punamultapohjalla. Vuodesta 1937 alkanut punamultayhteistyö on ollut monien vuosikymmenten aikana Suomelle suuri menestys ja siunauskin. Sitä taustaa vastaan toivon Antti Rinteelle ja johtamilleen joukoille vähintään kohtuullista menestystä.

Kolmanneksi uskon kipuavan nykyisen päähallituspuolueen Kokoomuksen. Sen kannatus romahtanee samalla tavalla kuin Keskustalla Kiviniemen johdolla 2011 eduskuntavaaleissa. Paikkamäärä taitaa pudota 35-36 edustajanpaikkaan, heikoimmat ennusteet arvioivat jopa 11 edustajanpaikan tappiota nykyisestä 44 paikasta. Jyrki Kataisen lähdön jälkeen Kokoomuksen kyyti on ollut kylmää. Alex Stubb ei ole saanut kootuksi omia joukkojaan ja Kokoomus on hajanaisempi kuin koskaan historiansa aikana. Puolueen ykkösketju ja aatteellinen kokoomusväki ajoi puheenjohtajaksi Jan Vapaavuorta, joka olisi eittämättä ollut oikea valinta varsinkin puolueen nykytilaa katsoen. Tosin olin sitä mieltä (Vapaavuoren valinnan kannalla) jo ennen Kokoomuksen puoluekokousta ja olin samaa mieltä Stubbin valinnan jälkeenkin. Kokoomuksen olisi pelastanut vaalivoittoon vain eduskunnan hajottaminen kesällä 2014 puolueen vallanvaihdon jälkeen ja siis uusien vaalien järjestäminen.  Alex Stubb oli vielä kansalle ja oman puolueensakin väelle tuntematon suuruus valintansa jälkeen ja vaalien voitto kesällä ja syksyllä 2014 olisi ollut hänenkin johdollaan Kokoomukselle todennäköinen. Eduskunnan hajottamisen ja uusien vaalien järjestämisen järkevyyden tai tarpeellisuuden Alex Stubb itsekin on myöntänyt nyt jälkikäteen kertoen tehneensä asiassa virhearvion. No jälkiviisaus on aina mukavaa, mutta periaatteessa kiellettyä ja "niillä korteilla kunkin on pelattava, jotka kädessä ovat." Minulle eniten kertoi puoluesihteeri Taru Tujusen, joka oli ollut johtamassa Jyrki Kataisen kanssa Kokoomuksen vaalivoittoon kerta toisensa jälkeen, lähtö puoluesihteerin paikalta. Siitä arvioin, että puolueen alamäki alkaa ja ajattelin, että Taru Tujunen ei uskonut Alex Stubbiin (joko tämän persoonaan tai tämän harjoittamaan politiikkaan) ja lähti siksi liike-elämän palvelukseen jatkamaan uraansa siellä. Arvelen, että Kokoomuksella on edessä 4-8 vuoden oppositiotaival, jona aikana puolue voi Stubbia seuraavan puheenjohtajansa johdolla tehdä "Sipilät" ja saada uuden alun, uuden mahdollisuuden puhtaalta pöydältä. Suuri ennustaja ei tarvitse olla, jos arvelee, että Kokoomuksella saattaa olla puheenjohtajan valinta edessä ylimääräisessä puoluekokouksessa kesällä 2015, kuitenkin viimeistään kesällä 2016. Palaako Jan Vapaavuori pelastamaan puolueensa, jää nähtäväksi ? Vai löytyykö jostakin Kokoomuksen "Sipilä", joka tulee kehän ulkopuolelta nostamaan puolueen kannatuksen ja palauttamaan arvokokoomuslaisten luottamuksen puolueen linjaan ja harjoittamaan politiikkaan ? Isoja kysymyksiä. Alex Stubb olisi ollut loistava komissaari ja monesti olen miettinyt, vaikka Jyrki Katainen on varmasti hyvä eu-komissaari, tekikö hän puolueelleen ja Alex Stubbille karhunpalveluksen siinä, että Stubbin sijaan hän lähti komissaariksi ?! Sitä mahtaa miettiä moni muukin minun lisäkseni ! No aika ja eletty elämä näyttävät, mitä tuleman pitää ja mitä elämä tullessaan tuo ! Joka tapauksessa Kokoomus pääsee kasvamaan minun arvioni mukaan "korkoa" oppositioon ja ehkäpä 2019, jo neljän vuoden jälkeen, olisi taas sen aika voittaa vaalit ja muodostaa maahan vaikkapa porvarihallitus sen jälkeen, kun punamultahallitus "auraa tien" vaikean ajan läpi tehden vaikeat linjapäätökset.

Perussuomalaiset ovat petranneet viimeaikoina. Olen aiemmin arvioinut, että Perussuomalaiset menettävät vaalien 2011 paikkamäärästään 8-10 paikkaa. Timo Soini ja joukkonsa ovat kuitenkin todella petranneet ja Soinin esiintyminen esim. YLE:n puoluejohtajahaastattelussa viime perjantaina 10.04.15 illalla oli erinomainen ja mukavaa katsottavaa.  Arvioisin, että PS menettää silti 4-6 paikkaa ja tulee olemaan likimain tasalukemissa Kokoomuksen kanssa. PS:n tulevaisuuden ratkaisuiden kannalta tärkeintä, suorastaan puolueen elinehtona on, pääseekö puolue hallitukseen vaalien jälkeen. Tämän pj Timo Soini hyvin ymmärtää. SDP saattaa vierastaa Perussuomalaisia hallituskumppanina. Keskusta varmasti olisi suopeampi hallitusyhteistyölle, mutta itse en jaksa uskoa kolmen suuren hallituspohjaan. Miksi tehdä kolmen suuren hallitus jos ja kun punamultapohja tai kansanrintama kantavat. Maata lienee helpompi hallita tutulta hallituspohjalta. Perussuomalaisten yksi heikkous on myös ennalta-arvaamattomuus. Soinia ja Jussi Niinistöä on helppo arvioida ja arvostaa, mutta puolueen kenttä ja jotkut kansanedustajat ovat olleet melko värikkäitä, kuten viimeisen 4 vuoden aikana olemme saaneet havaita. Tosin Urho Kekkosen sanoin: "millainen kansa, sellaiset edustajansa", kuvaa tosiasioita, myös PS:n edustajien osalta menneiden 4 vuoden ajalta. PS on myös menettänyt kaksi edustajaansa, toisen loikattua Keskustaan, toisen tultua erotetuksi ryhmästä. Eli PS:n ryhmä supistui kuluvalla vaalikaudella 39 paikasta 37 paikkaan. Jos näissä vaaleissa menee vielä 4-6 edustajanpaikkaa, on puolue keskisuuren ja suuren puolueen rajalla. Mutta jos puolue jää nyt oppositioon, ei tulevaisuus seuraavien 4 vuoden aikana vaikuta kovinkaan hyvältä. Siinä on Timo Soinille ja joukoilleen haastetta. Torjuntavoitto pitäisi saada, uudesta "jytkystä" lienee turha haaveilla !

Keskisuurista ja pienistä puolueista arvelen vihreille nousua, ehkä 2-3 edustajanpaikan lisäystä. Vasemmistoliittokin taitaa petrata ja saattaa saada 1-2 lisäpaikkaa. RKP:n kannatus pysynee ennallaan ja KD menettänee 1-2 paikkaa. Pienpuolueet, jotka nyt eivät ole eduskunnassa, niiden en usko yltävän eduskuntaan näissäkään vaaleissa. 

Vaaleista on tulossa erittäin jännittävät ja mielenkiintoiset.

Aika on vaikea ja presidentti J.K.Paasikiven sanoin: "tosiasiain tunnustaminen on viisauden alku." Se pätee tänäänkin. Tosiasiat on tunnustettava ja tärkeintä on, että Suomi saa vaalien jälkeen vahvan ja laajapohjaisen toimintakykyisen hallituksen, joka ryhtyy myös puheiden sijasta tekoihin ja toimiin ! 

Vajaan viikon päästä näemme, miltä pohjalta hallitusta lähdetään maahan rakentamaan ja mitä Suomen kansa on viisaudessaan päättänyt.

Mukavaa kevään odotusta kaikille toivotellen

Arto Merisalo

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat