*

Arto Merisalo aitoja ajatuksia Artolta

KESKUSTASTA POSITIIVISIA UUTISIA

Viimepäivinä on ollut mukava todeta, että Suomen Keskustasta eivät kaikki uutiset ole galluptulosten laskua, työpaikkakiusaamiskeskustelua, Uusipaavalniemen loikkausasiaa ja talouskurjimuksessa rämpimistä sekä vaalibudjettien pienentymistä.

Olen iloisena seurannut esimerkiksi liikenneministeri Anu Vehviläisen toimia ja työtä. Hän on ollut ja edelleen on hyvä ja aktiivinen ministeri. Ja monessa suhteessa myös toimelias sekä aloitteellinen. Olen seurannut hänen vastuullaan olevaa väylähankkeiston kehittämistä ja liikenteen infrastruktuurin kehitystyötä. Kun itse ajan vuosittain 120.000-140.000 km ja kierrän pariin kertaan työni vuoksi ihan erikseen koko Suomen olemassa olevat kunnat ja kaupungit, tiedän mistä kirjoitan. Olen varmasti Vehviläisen johtaman liikenne- ja viestintäministeriön takaamien palveluiden suurkäyttäjä.

Vanhasen I ja II hallitukset sekä Kiviniemen I hallitus ovat tehneet erinomaista työtä väylähankkeiden osalta koko maata ajatellen. Painopisteet on valittu aivan oikein. On panostettu sekä raideliikenteen kehittämiseen, että tieverkoston "pullonkaulakohtien" korjaamiseen ja parantamiseen. On aloitettu työt oikeana aikana ja samalla elvytetty työllisyyttä maakuntatasolla. Aivan erityiskiitoksen ansaitsevat Vantaan oikorata, eli marjaratahanke, Kehä III risteysten kunnostus ja uudistaminen liikennevalottomiksi, Savonlinnan ohitustie, Lappeenrannan ja Imatran välisen valtatie 6 perusparannus ja Pohjanmaan radan kunnostus. Kehä I vakikäyttäjänä on ilahduttavaa, että hetken kuluttua Valliokallion ja Turuntien ramppien suuret ruuhkat ovat lopullisesti muistoja kuten kantatien 51 murheelliset ruuhkat Espoon Kivenlahden ja Kirkkonummen keskustan välillä. Myös Tamperelaiset ovat kiitollisia rantatien kehittämisestä ja erityisen tärkeää raskaalle liikenteelle on Haminan ohitustien rakentaminen. Merenkulkukin saa osansa ja aluepoliittisestikin on tärkeää, että Uudenkaupungin väylää parannetaan. Uudenkaupungin satama, johon olen itsekin käynyt tutustumassa, on täysin käyttökelpoinen laajempaakin käyttöä varten, kunhan väylä sinne vastaa tämän päivän tarpeita. Tulevaisuudessa kasvava alueen teollisuus myös vaatii tätä.

Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Paljon ajavana ja uskon puhuvani satojentuhansien autoilijoiden suulla, pidin ministeri Vehviläisen puheenvuorosta, jossa hän peräänkuulutti sitä, että  pääteiden talvinopeusrajoituksia voitaisiin nostaa. Ylen Aamu-tv:ssä lokakuun lopussa vieraillessaan Vehviläinen sanoi pitävänsä ongelmallisena sitä, että talvinopeusrajoitukset ovat pysyviä, vaikkei ajokeli sitä aina vaadi.

Talvinopeusrajoitusten muuttaminen kelin mukaan vaatisi lisää kauko-ohjattavien nopeusrajoitusnäyttöjen asentamista. Niiden avulla esimerkiksi moottoriteiden tuntinopeus voitaisiin nostaa kelin salliessa normaaliin 120 kilometriin tunnissa.

Vehviläisen mukaan etäkäyttöisiä uusia näyttöjä ei ole asennettu juuri muualle kuin uusille tiehankkeille kustannussyistä. Uudet etäkäyttöiset kauko-ohjattavat nopeusrajoitusnäytöt kun maksavat melko paljon. Mutta Vehviläisen johdolla asiaan aiotaan nyt paneutua ja puuttua.

Olen sitä mieltä, että ministeri on aivan oikeassa. Mikään ei ole ikävämpää kuin madella 80 km/h rajoituksella 60-70 km/h ajavien perässä hyvillä ja kuivilla tieosuuksilla talviaikaan. Muutos, jonka ministeri Vehviläinen nosti keskustelun alaiseksi, on kannatettava. Tällaista aloitteellisuutta eri ministereiltä juuri omilla hallinnonaloillaan odotetaan.

Sitten Paavo Väyrynen. Mies, joka ministeritilastoissa on nyt itsenäisen Suomen historian toinen. Vain hänen edeltäjänsä puolueen puheenjohtajana, valtioneuvos Johanens Virolainen, on Paavoa edellä ja edelleen ykkösenä. Paavo ohitti vanhan ystävänsä K-linjaan niinikään kuuluneen tri Ahti Karjalaisen menneen viikon puolivälissä. Samassa mediatilaisuudessa Paavo käytti tilaisuutta hyväkseen ja kuittasi vielä kerran presidentti Mauno Koivistolle vuoden 1987 eduskuntavaalien tuloksen ohittamisesta ja Holkerin hallituksen pakkosynnyttämisestä. Ja tottahan Paavo tuossa puhuu. Demokratian ja kansanvallan puolesta on tuskin kukaan puhunut niin paljoa Kekkosen aikana ja sen jälkeen, kuin presidentti Koivisto. Ja kuitenkin hän oli valmis sivuuttamaan demokratian ja kansanvallan runnaamalla valtioneuvos Harri Holkerin ohi Kokoomuksen silloisen puoluejohdon pääministeriksi sondeeraajansa ministeri Esko Rekolan kanssa. Vaikka ministeri Ilkka Suominen, ministeri Christopher Taxell ja Paavo Väyrynen olivatkin tehneet "kassakaappisopimuksensa" ei presidentti, joka oli kaikessa korostanut kansanvallan asemaa ja eduskunnan aseman vahvistamista, olisi saanut ohittaa vaalitulosta sekä vaalien voittajien tahtoa. Kummallisinta on, että hän käveli Kokoomuksen istuvan puheenjohtajan Ilkka Suomisen ylitse ja nimitti pääministeriksi Harri Holkerin, joka joutui taatusti elämänsä hankalimpaan tilanteeseen. Istua hallituksen pääministerinä jossa Kokoomuksen ministeriryhmää johti kauppa- ja teollisuusministeriksi istutettu puolueen puheenjohtaja Ilkka Suominen. Valtioneuvos Holkeri ei varmasti voinut tuossa tilanteessa muuta, kuin suostua presidentti Koiviston pyyntöön tai tahtoon. Muutoin hallituksen muodostamisen lopputulos olisi voinut olla mikä tahansa.

Mutta palatakseni Paavo Väyryseen. Kun katseli Paavon esiintymistä tasavallan presidentin Moskovan matkan ja valtiovierailun yhteydessä, näki sen, kuka on sinut venäläisten kanssa. Ensiksikin tasavallan presidentti itse tietysti on. Hän omaa poikkeuksellisen hyvät suhteet Venäjän johtoon. Ne hän loi jo ulkoministerikaudellaan ja niitä hän on vahvistanut koko virkakautensa ajan. Mutta myös Paavo Väyrynen on kuin "kala vedessä" venäläisten kanssa. Kukaan ei tunne ulkomaankauppaa Venäjän suuntaan niin hyvin kuin hän. Kokemus, jonka Väyrynen Venäjän suuntaan omaa, on ainutlaatuinen suomalaisten elossa olevien poliitikkojen keskuudessa. Ei yksin nykyjohdon tuntemus vaan koko järjestelmän. Sekä neuvostoajalta, että Venäjän nykymuodon ajalta. Ja mielenkiinto, jolla Paavo on Venäjän asioihin suhtautunut sekä paneutunut. Se on omaa luokkaansa. En malta olla muistuttamatta, että Paavo Väyrynen jo ennakkoon näki Neuvostoliiton kaupan romahduksen olevan tulossa ja lausui siitä varoituksen julkisesti. Hän sai presidentti Mauno Koiviston siitä kimppuunsa julkisuudessakin. Väyrynen tosin oli oikeassa ja Koivisto väärässä. Toivottavasti Koiviston ja Väyrysen keskusteluyhteys, joka kuulemmakin on aivan viimevuosina erityisesti henkilötasolla parantunut, jatkuu tästä menneen viikon Paavon Koivistoon liittyvästä pöllyytyksestä huolimatta ! Paavo on kaikesta huolimatta valtiomies omassa luokassaan ! Ja Koivisto sinänsä oli Kekkosen pitkän ja vahvan kauden jälkeen erinomainen "ylimenokauden" presidentti.

Sitten Paula Lehtomäki. Talvivaara Oyj:n osakekauppoihin liittyen finanssivalvonta julkisti tiedotteen, jolla kertoi, ettei mikään osoita ministeri Lehtomäen tai puolisonsa saaneen sisäpiiritietoa Talvivaara Oyj:n asioista. Minäkin sain "luotettavista toimittajapiireistä" kuulla ties minkälaisia tietoja, joita ilma tuntui olevan sakeana asiaan liittyen, kun Paula Lehtomäki julkisti sidonnaisuusilmoituksensa ja aikaansai melkoisen mediamyllytyksen itselleen. Onnea Paulalle eilisestä ! Tosin nyt Paula näkee tosiasian, että kun leima lyödään, siitä ei koskaan pääse eroon. Vaikka mistään ei syytetty tai mitään virhettä ja väärää todettu, "kenttäoikeutena" media hoiti Paulan ja perheensä tuomiolle, jota he eivät olleet Fiva:n tutkimusten mukaan selvästikään ansainneet. Suomessa unohtuu myös tosiasia, että jokainen on niin kauan syytön, kunnes on tullut lainvoimaisesti tuomituksi. Surullista Paulan ja perheensä kokema kohtalo on, mutta ei sinänsä viimevuosien kokemusten perusteella mitenkään ainutkertainen (paitsi heille itselleen.) Voimia Paulalle silti jatkaa politiikassa ja sen "taistelukentillä." Periksi ei saa antaa !

En uskonut, että kiittelisin täällä blogissani puolueemme nykyistä puheenjohtajaa Mari Kiviniemeä. Tosiasiat täytyy tunnustaa. Paasikiven ohje: "tosiasiain tunnustaminen on viisauden alku." Se täytyy pitää mielessä itsekin !

Minusta puheenjohtaja, pääministeri Kiviniemi on ottanut linjakkaan ja selkeän kannan Keskustalle itselleen erittäin tärkeän jätevesilain asian osalta. Mari Kiviniemi vakuuttaa eilisessä  blogissaan hallituksen olevan valmis muuttamaan kiisteltyä jätevesilakia. Hän kirjoittaa, että hallitus on valmis muuttamaan lainsäädäntöä ympäristöministeri Paula Lehtomäen johdolla niin, että asia järjestyy kohtuullisella tavalla.Toivottavasti Paulakin nyt tässä asiassa taipuu, kun pääministeri ja puolueen puheenjohtaja näin haluaa ja lupaa ! Kiviniemen mukaan muutokset tehdään kuullen perustus- ja ympäristövaliokuntien kantoja. Tähän asiaan liittyenhän Kiviniemi sanoi jo tiistaina hallituksen olevan valmis keskustelemaan muutoksista eduskuntakäsittelyn aikana. Hyvä niin !

Keskustan kenttäväki on varmasti tyytyväinen puheenjohtajansa selvälinjaiseen kantaan jätevesilakiasiassa.

Tuntuu suorastaan hyvältä kirjoittaa tästä asiasta, jossa järki tuntuu hiljalleen voittavan ! Hannu Hoskonen, Lasse Hautala, Jarmo Korhonen ja kymmenet muut Keskustavaikuttajat ovat olleet oikealla asialla tai pitäisikö todeta; kentän asialla ja niin on nyt myös puolueen puheenjohtaja. Huonoja päätöksiä täytyy olla valmis korjaamaan ja muuttamaan. Se osoittaa suoraselkäisyyttä ja johtajuutta.

Ja lopuksi iloitsen, että puoluetoimistoon on saatu varainkeräysvastuuseen muutama avainhenkilö. Erityisesti ministeri Anu Vehviläisen erityisavustaja, HTM Kari Jääskeläinen vahvistaa työtiimiä erinomaisesti. Myös arvostamani konsulttoimiston omistaja-johtaja Heimo Hakamon konsultointirooli on tärkeä asiaan liittyen. Tosin puolueen omaa vaalibudjettia ei olisi saanut leikata vaan sitä olisi pitänyt tässä tilanteessa puolueen itsensä osalta lisätä. Ehdokkaat yksilötasolla ovat eri asia. Mutta en ala veljiä neuvomaan. He ovat kaikki osaavia ja kovan tason ammattilaisia. Kiviniemi ja Laaninen ovat siis saaneet tuollakin sektorilla positiivista aikaan. Onnittelut !

Toivottavasti Keskustan kannatus nyt saadaan nousemaan ja galluppien tappiokierre katkeamaan ! Toivotan siihen puoluejohdolle ja puolueorganisaatiolle mitä parhainta menestystä !

 

Arto Merisalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Niin, minun tekee mieleni kysyä, että uskotko Perussuomalaisten ja kepun kannatuskäyrien kohtaavan ennen vaaleja. Nythän ollaan tilanteessa, jossa perussuomalaisten nouseva kannatus lähenee 15 prosenttia ja kepun aleneva kannatus lähestyy 17 prosenttia. Jokatapauksessa tässä ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa ja menettäiskö tämä yhteiskunta jotain kepun tappion myötä? Mielestäni ei!

Käyttäjän artsime kuva
Arto Merisalo

Seppo, kiitos hyvästä kysymyksestä johon on vaikea vastata. Mutta tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko Keskustalle käy kuten 1995 vaaleissa, joissa gallupit näytti 15-16 %:n välistä kannatusta ja muistaakseni toteutuma oli hieman yli 19 %. Toinen vaihtoehto on sitten alamäen jatkuminen ja useiden Euroopan maiden keskustalaisten sisarpuolueiden kohtalo, jossa kannatus menee pysyvästi tai pitkäksi ajaksi 10-15 %:n väliseen tasoon. Osa näistä sisarpuolueista on myös tarponut jo pitkään oppositiossa.

Historialliset avaimet ja vastuu Suomen Keskusta rp:n tulevaisuudesta ovat nyt Mari Kiviniemen, Timo Laanisen, Timo Kauniston, Tuomo Puumalan, Annika Saarikon ja Timo Kallin vastuulla. Heidän lisäkseen esikunnan jossa vastuuhenkilöitä ovat Pekka Perttula, Markku Rajala ja Kari Jääskeläinen sekä kaikkien neuvonantajana arvostettu konsultti Heimo Hakamo. Tietysti puoluehallitus ja sen työvaliokunta kantavat em. henkilöiden lisäksi vastuun Suomen Keskustan tulevaisuudesta.

Paljon on mennyt kesäkuusta pieleen ja uuden puoluejohdon liikkeellelähtö ei ole ollut heidän oman eikä kentän odotusten mukainen. On kuitenkin muistettava, että on myös saatu aikaiseksikin. Ei kaikki ole mennyt pieleen eikä kaikkia asioita ole hoidettu huonosti. Ja vaaleihin on vielä viisi kuukautta aikaa. Paljon ehtii tapahtua.

Ja Suomi tarvitsee kyllä kolme vahvaa pääpuoluetta, vaihtoehtojen tarjoajia. Yhden vasemmistovetoisen puolueen, yhden keskiryhmäpuolueen ja yhden oikeistopuolueen. Vain kahden malli Amerikan ja Englannin tapaan ei ole kansanvaltaiselle järjestelmälle hyvä. Lisäksi keskisuuret puolueet kuten myös pienet puolueet puolustavat demokratiassa paikkaansa.

Itse toivon, vaikken Suomen Keskustan nykyisen keskustaliberaalijohdon suurin ihailija olekaan, että Keskusta selviäisi mahdollisimman pienellä 5-6 paikan tappiolla. Silti realismia tällä hetkellä lienee 10-13 paikan tappio, jota monet puolueen sisälläkin veikkaavat mahdolliseksi.

Gallupeissa voidaan olla Perussuomalaisten ja Suomen Keskustan osalta kysymässäsi leikkauspisteessä kannatuskäyrien osalta 12-14 viikon kuluttua, ellei Suomen Keskusta saa puoluekoneistoa kunnolla käyntiin ja positiivista sykettä vaalitaisteluunsa !

Nähtäväksi jää, sitä odotan ainakin itse mielenkiinnolla (mutta toivon parasta !)

Arto

Käyttäjän indy kuva
Torsti Äärelä

Julkaisin joku päivä sitten uuden roknoosin tulevan YLEN:n gallupin tuloksesta. Siinä on otettu huomioon Halosen lausunto, kiihtyvä paskalaki-keskustelu, yleinen odotettua nopeammin kiihtyvä Persumania ja tietenkin Uusiksen siirtyminen persuihin.

Sekoomus 20,9
Demarila 18,7
PerusS 16,8
Kepuumus 16,7
Virhereät 9,5
Vasurit 8,0
Koodee 5,3
Errkope 4,1 elikkä 100

http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51614-persuma...

Käyttäjän artsime kuva
Arto Merisalo

Torsti,

tuo paikkamääriksi muutettuna voisi muutoin vastata tosiasioita, itse uskon tämän hetken ajatuksena lopputulokseen seuraavasti, lähtölohtana vaalitulos 2007:

Kokoomus 49 paikkaa (-1 ja Meri-Kukka Forsiuksen paikka, eli -2)
SDP 46 paikkaa (+ 1)
Keskusta 40 paikkaa (-11)
Perussuomalaiset 20 paikkaa (+ 15 paikkaa)
Vihreät 14 paikkaa (ennallaan, tai Meri-Kukan loikkauksen jälkeen -1)
Vasemmistoliitto 14 paikkaa (-3)
KD 9 paikkaa (+2)
RKP 8 paikkaa (-1)

Mutta mitä vain suuntaan jos toiseen voi tapahtua !

Arto

Toimituksen poiminnat